Viiksanlahti

Viiksanlahden kylä sijaitsi Suvannon yläjuoksulla, järvessä olleen Viiksanlahden luoteis- ja pohjoispuolella. Rajaoja niminen oja erotti kylän etelässä Kiviniemeen kuuluneesta Saviojan alueesta. Lännessä rajanaapureina olivat Tikansaaren kylä ja Kasarmilan alue, joka virallisesti kuului Viiksanlahden kylään. Luoteessa Viiksanlahden kylä rajoittui Valkjärven kylään ja pohjoisessa Pannusaaren ja Haitermaan metsiin. Lännessä kylän erotti Haitermaan kylästä parin kilometrin metsätaival.

ViiksanlahtiAsutus oli sijoittunut enimmäkseen kylän läpi kulkeneen vanhan Viipurin-Käkisalmen maantien välittömään läheisyyteen. Kylän alueen etelälaidalla, aivan Suvannon rannassa, kulki Hiitolan-Raasulin rautatie. Kylän kohdalla oli Viiksanlahden seisake, jossa juna pysähtyi tarvittaessa. Viiksanlahden pohjukassa sijaitsi kylän laivalaituri, jonne Suvannon reittilaivat aikanaan säännöllisesti poikkesivat. Liikenneyhteydet kylästä olivat sekä vesitse että maanteitse ja rautateitse erinomaiset. Kylän läpi kulki kolmisenkymmentä linja-autovuoroa päivittäin. Linja-autoja kulki Viipuriin, Käkisalmeen, Metsäpirttiin, Rautuun ja monille muille paikkakunnille.

Kylän paikannimistä voimme mainita seuraavat: Vastamaa, Ylämäki, Alamäki, Heikkosennotko, Mikonmäki, Savimäki, Lepp'oro, Syväoja ja Suvantoon pistävä Kuusikkoniemi. Kyläläisten pellot sijaitsivat suurimmaksi osaksi yhtenäisenä viljelysaukeana maantien ja järven välisellä alueella. Viljelysmaat olivat paikoin hyvinkin jyrkästi viettäviä rinnepeltoja, joiden maapohja oli enimmäkseen hiekka- ja savimultaa. Suvannon rannassa olleet Alamäen pellot olivat tasaisia lietemaita, jotka olivat entistä järven pohjaa.

Monilla taloilla oli kotipeltojen lisäksi niittypalstoja Metsäpirtin pitäjän Koukunniemen lietteellä, jonne tuli matkaa noin 40 kilometriä. Yleisimmin niityillä viljeltiin heinää, joka talvisaikaan ajettiin jäätä myöten hevosilla kotiin. Viiksanlahtelaisten mäntyvaltaiset sekarnetsät sijaitsivat kylän pohjoispuolella laajoilla kankaalla. Suvannon rannassa oli yleensä metsää tai ainakin pusikkoa ja rantaniittyjä. Erittäin harvoissa tapauksissa viljelysmaat ulottuivat aivan veden rajaan saakka. Kylän läpi virtasi useita luonnonojia Suvantoon.

Suurin osa kyläläisistä sai pääasiallisen toimeentulonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta. Muutamilla Kiviniemen kasarmin kantahenkilökuntaan kuuluneilla oli Viiksanlahdessa oma asunto, josta käsin he kävivät kasarmilla töissä. Kylässä oli räätäli ja muutama suutarikin. Keskellä kylää oli kylän ainoa kauppa, T:mi Matti Sipiläisen sekatavarakauppa, jota hoitivat Matti Sipiläisen perilliset. Kauppa- ja muita palveluja kyläläisille tarjosivat lähellä sijainneiden Kasarmilan ja Kiviniemen liikkeet. Liikemies Einar Liuksella oli maantien laidalla ajanmukainen vehnämylly, joka jauhoi muutakin viljaa omilla osastoillaan. Myllyn yhteydessä oli myös sirkkelisaha ja höyläämö sekä sementtivalimo. Sähkö Viiksanlahteen saatiin vuoden 1937 syksyllä. Lius rakennutti muuntajan myllynsä viereen ja muutkin kyläläiset saivat siitä sähkövirtaa.

Suvannon rannassa, aivan Viiksanlahden pohjukassa, sijaitsi aikanaan Radium-Hydro niminen luonnonparantola, jonka kunnallisneuvos Nestor Toivonen perusti ja rakennutti kolmikerroksisen rakennuksen tarkoitusta varten. Parantavana voimana käytettiin läheisen lähteen radiumpitoista vettä. Vedellä uskottiin olevan parhaan parantavan tehon silloin, kun sitä juotiin suoraan lähteestä lasipilliä käyttäen. Lähteen radiumpitoista vettä myytiin myös pullotettuna ympäri Suomen, jopa Amerikkaan saakka. Vettä lähteestä pulppusi runsaasti, sillä lähteen vettä virtasi Suvantoon noin 600 litraa minuutissa. Toisena parantavana voimana käytettiin maasäteilyä, joka johdettiin erityisiä laitteita käyttäen johtoja pitkin potilaan nilkkoihin ja ranteisiin.

Toivosen kuoltua parantola siirtyi testamentin nojalla Suomen Voimistelu ja Urheiluliitolle, joka sijoitti paikalle urheiluopiston. Parantolan läheisyyteen rakennettiin urheilukenttä ja voimisteluhalli palvelemaan urheiluopiston tarpeita. Opisto toimi Viiksanlahdessa useita vuosia, mutta siirrettiin aikanaan Vierumäelle Heinolan lähelle. SVUL myi parantola-alueen ja viimeksi sen omisti konsuli P. J. Valkeapää. Viimeisinä vuosina ennen talvisotaa parantola eli hiljaiseloa lomanviettäjien ja toipilaiden täyshoitolana, johon tarkoitukseen sen sijainti rauhallisella, kauniilla paikalla, koivujen siimeksessä, kirkkaan Viiksanlahden partaalla oli erityisen sopiva. Parantola- ja hotellitoimintaa oli tarkoitus ajanmukaistaa ja laajentaa, mutta sota esti suunnitelmien toteutumisen.

viiri
Radiumparantola
  Viiksanlahden kylän maille, kirkkaan Valkjärven etelälaidalle, perustettiin varuskuntaalue 1920-luvun alussa. Kiviniemen kasarmin Jääkäripataljoona 4:n henkilökunnan ja Viiksanlahden asukkaiden välillä oli erinomainen yhteisymmärrys ja vilkasta kanssakäymistä. Varuskunnan lähellä olleet liikkeet tarjosivat palvelujaan myös ympäröivien kylien asukkaille. Kristillisen Yhdistyksen rukoushuone oli sekä sotilaiden että siviilien käytössä. Kasarmille voitiin markkinoida monia tuotteita kuten polttopuita, maitoa, voita, metsämarjoja, lihaa, sieniä ym.

Vuonna 1903 aloitettiin Viiksanlahdessa kansakoulun toiminta. Tällöin koulupiiriin kuuluivat Haitermaan, Pannusaaren, Lupran, Valkjärven, Viiksanlahden ja Tikansaaren kyläkunnat. Myöhemmin koulupiiri jaettiin kahtia, koska se oli liian laaja. Pannusaari ja Haitermaa erotettiin omaksi koulupiirikseen ja Viiksanlahden koulu siirrettiin myöhemmin vuonna 1928 Valkjärvelle. Kasarmialueen väestön kasvaessa koulutilat kävivät Valkjärvellä ahtaiksi, vaikka rakennus olikin Sakkolan suurin koulutalo. Parina vuonna ennen talvisotaa pidettiin alakoulua Viiksanlahdessa Hynnän entisessä talossa. Uusi kansakoulu oli tarkoitus rakentaa lähivuosina, mutta suunnitelmat jäivät keskeneräisiksi talvisodan syttyessä.

Lupran Osuuskassa toimi perustamisestaan lähtien vuodesta 1905 vuoteen 1924 Viiksanlahdessa. Aluksi kassa toimi Viiksanlahden kansakoululla, kun hoitajana oli opettaja Matti Valkonen ja myöhemmin Mikko Pitkäsen kotona, kun hänestä tuli kassan kirjanpitäjä. Vuonna 1924 Lupran Osuuskassan toimipaikka siirtyi Haitermaahan.

Sakkolan ensimmäinen marttayhdistys perustettiin Viiksanlahdessa vuonna 1912. Tähän yhdistykseen, jonka nimeksi tuli Viiksanlahden Marttayhdistys, liittyivät jäseniksi kaikki koulupiirin martat. 1920-luvun alussa Viiksanlahden Martoista erosivat Pannusaaren ja Haitermaan martat omaksi yhdistyksekseen, jonka nimeksi tuli Ylä-Suvannon Marttayhdistys.

Kylässä toimi aktiivisesti vuosikymmeniä oma nuorisoseura, jolla oli vilkasta urheilutoimintaa ja oma laulukuoro. Vähän ennen talvisotaa Viiksanlahden nuorisoseuralaiset olivat liittyneet Ylä-Suvannon Nuorisoseuraan, jolla oli toimintansa edellytyksiä huomattavasti parantanut oma seuratalo. Nuorisoseurantalo sijaitsi Haitermaan Ylämäellä, jonne Viiksanlahdesta tuli huomattavasti lyhyempi matka kuin Pannusaaren periltä.

Suojeluskunnan toiminnasta Viiksanlahdessa voidaan mainita, että Sakkolan Suojeluskunnan talouspäällikkönä toimi kauppias Matti Niippa. Hänen luonaan oli suojeluskunnan varusvarasto. Niippa toimi myös Sakkolan Suojeluskunnan viimeisenä paikallispäällikkönä. Vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä oli varsinaisten suojeluskuntien lisäksi suuri merkitys lottatoiminnalla sekä poikaosastojen ja pikkulottien toiminnalla. Sakkolassa vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä ei ollut poliittisia päämääriä, vaan ainoastaan isänmaan puolustukseen tähtääviä pyrkimyksiä


Hannu J. Paukku: SAKKOLAN KYLÄT TUVASTA TUPAAN 1939, Sakkolan historiaa II
kartta © Maanmittauslaitos/PiSa lupa nro 52/4033/1999
 
     

.