Kiviniemen kasarmilta Räisälään johtaneen maantien varrella oli VaIkjärven kylä. Kylä sijaitsi erittäin kirkasvetisen Valkjärven pohjoispuolella. Luultavasti kirkasvetisestä järvestä johtui koko kylän nimi. Valkjärven kylää kutsuttiin kansan keskuudessa usein "Vennäi Valkjärveksi" erotukseksi Valkjärven pitäjästä, joka oli lounaassa Sakkolan rajapitäjä. Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Sakkolan pitäjään kuulunut Valkjärven kylä jäi Venäjän puolelle, kun taas Valkjärven pitäjä tuli kuulumaan Ruotsin valtakuntaan. Vasta vuonna 1617 Stolbovan rauhassa sekä Valkjärven kylä että Valkjärven pitäjä tulivat kuulumaan samaan Ruotsin valtakuntaan.

Lounaassa Valkjärven kylä rajoittui Vuokselan pitäjään ja luoteessa Räisälään. Pohjoisessa kylän rajanaapurina oli pieni Lupran kylä, jonka taloistakin osa kuului virallisesti Valkjärven kylään. Koillisessa ja idässä kylä rajoittui Pannusaaren ja Haitermaan alueisiin sekä kaakossa Viiksanlahden kylään. Kylä jakaantui kahteen osaan. Varsinainen kylä sijaitsi lähellä Valkjärven järveä. Kauempana sijainnutta kylän osaa nimitettiin Hakonotkoksi. Kylän aluetta halkoi aina Räisälän puolelle vetensä vienyt luonnonoja, joka sai alkunsa Valkjärvestä. Ojan nimenä oli Suurioja tai Humalainen-oja riippuen siitä, missä oja kulloinkin virtasi.

Suurin osa kylän asukkaista sai pääasiallisen toimeentulonsa maanviljelystä, karjanhoidosta ja metsätaloudesta. Kyläläisten pellot sijaitsivat lähes yhtenäisenä kappaleena Suurenojan varsilla Valkjärvestä aina Räisälän pitäjän rajaan saakka. Maan laatu vaihteli kivennäismaasta aina eloperäisiin multamaihin. Valkjärveläisten metsät sijaitsivat asutun alueen laidoilla, kylän ja Vuokselan pitäjän rajan välisellä alueella sekä kylän ja Lupran ja Pannusaaren välisellä kankaalla. Kaikki kylän asumukset olivat joko Räisälään johtaneen tien tai Lupraan johtaneen tien läheisyydessä.

Varsinaisen maanviljelijäväestön lisäksi kylässä asui runsaasti pelkkiä työmiehiä, rakennusmiehiä, metsätyömiehiä, kirvesmiehiä sekä Kiviniemen kasarmin henkilökuntaa. Lähellä sijainneet laajat valtion metsät tarjosivat kylän miehille runsaasti ansiomahdollisuuksia. Osa oli metsätöissä päätoimisesti, osa sai niistä lisäansioita maanviljelyn ohella.

Laajoilla saloilla naiset ja lapset keräsivät metsämarjoja ja sieniä omaan käyttöön tai myyntiin. Kasarmille voitiin markkinoida runsaasti sekä maataloustuotteita että metsän antimia.

Vuonna 1928 siirrettiin Viiksanlahden koulupiirin kansakoulu Valkjärvelle, Lupraan johtaneen maantien varteen Pero-ojalle vajaan 1/2 kilometrin päähän Räisälään johtaneelta tieltä. Valkjärven koulurakennus oli Sakkolan suurin, mutta siltikään se ei pystynyt tyydyttämään koulupiirin tarpeita, sillä jatkuvasti kehittynyt kasarmin alue toi lisää oppilaita. Opettaja Saarilahti toimi aktiivisesti suojeluskunnan poikatyön johtajana.

Kylässä toimi muutaman vuoden voimistelu- ja urheiluseura Isku, jolla oli oma tanssilavakin toimintansa rahoittamiseksi. Muuta seura- tai yhdistystoimintaa ei kylässä ollut, vaan kyläläiset toimivat naapurikylien kanssa samoissa osastoissa ja seuroissa. Kauppoja tai muita palveluja ei ollut oman kylän alueella, mutta ne olivat helposti saavutettavissa vähän matkan päässä sijainneen kasarmin läheisyydestä tai Kiviniemestä.

Räisälään johtaneelta maantieltä poikkesi kärrytie, joka johti läpi Kiiverinkankaan aina Vuokselan Puolella sijainneeseen Kontulan kylään saakka. Tämä metsätie oli varsinkin talvella erittäin runsaasti käytetty talvitie, joka oikaisi hyvinkin paljon verrattuna siihen, että olisi pitänyt kiertää Kasarmilan kautta. Kylän metsissä risteili runsaasti eri kokoisia ja kuntoisia teitä ja polkuja, joita kasarmin sotilaat käyttivät harjoituksissaan ja marssiteinään.