Sipilänmäki

Sipilänmäki sijaitsi Sakkolan pitäjän pohjoispuolella olleen Suurensuon ja Suvantojärven välisellä kannaksella. Lännessä se rajoittui Voloskaan ja Haitermaan kylään, idässä rajana pidettiin Kirkkojokea ja Kirkkosiltaa. Tälle alueelle erottui varsinaisen Sipilänmäen lisäksi kaksi mäkikuntaa: Äikäänmäki ja Alamäki, joita Salakanmäki erotti toisistaan. Sakkolan hovi ja entisestä kappalaisen asunnosta tehty kunnalliskoti sekä lastenkoti katsottiin Sipilänmäkeen kuuluneiksi.

Kirkonkirjojen mukaan Sipilänmäki oli Sakkolan kylää ja kuului Kirkonkylän koulupiiriin. Useimmat talot Äikäänmäeltä ja Alamäeltä kuuluivat virallisesti Haitermaan kylään.

SipilänmäkiKirkkojokeen yhtyi Luprikkalan ja Karholan kautta virrannut Luprikanoja sekä Suurensuon takana olleesta Perälammesta alkunsa saanut Mustajoki, joka oli hyvin hallitseva Sipilänmäen kyläkuvassa. Mustajoki virtasi Suurensuon poikki Sipilänmäen puoleisten pellonpalteiden välimaastoa mukaellen Kirkkojokeen ja edelleen Suvantoon. Siihen yhtyi myös kylmävetisestä Valkealammesta alkanut Kylmäoja. Joessa oli ennen sen perkausta jonkin verran kalojakin. Uistimella sai isoja hauenvonkaleita ja jokireitin varrella olleesta Kotilammesta saatiin syysjäiden aikana "hamarakaloja". Jään alla uiskennelleet kalat voitiin ohuen jään läpi kolkata vaikkapa kirveen hamaralla. Mustajoki monine sivuhaaroineen saatiin valtion suonkuivatussuunnitelman mukaisesti peratuksi vähän ennen talvisotaa. Jokea käytettiin runsaasti uinti-, vedenotto- ja karjan juottopaikkana. Kirkkojoessa oli paikkakunnalla paljon käytetty mylly ja Sakkolan Sähkö Oy:n omistama sähkölaitos, joka jakoi sähkövirtaa Sipilänmäellekin.

Suurisuo oli tuottoisa karpalo- ja muurainsuo. Sitä käytettiin myös kylän lehmien yhteisenä laidunalueena. Joskus sattui, että lehmä putosi ojaan tai lähteensilmään ja jouduttiin teurastamaan. Jotkut talolliset nostivat suosta turvetta karjan kuivikkeeksi. Jos tarvittiin oikein kuivia puita, haettiin suolta "suosoittuja". Ne olivat pystyynkuivaneita mäntypuita. Suon keskiosassa olivat Kaatranlammet, jotka olivat lähes luoksepääsemättömiä. Suon takana koillisessa näkyivät Soprikkalan laajat metsät. Siellä oli myös Sipilänmäen taloilisilla viljelys- ja metsämaita. Suon yli johti Äikäänmäeltä alkanut noin kaksi kilometriä pitkä pölkkytie, joka oli rakennettu vieriviereen asetetuista paksuista puupölkyistä. Sen kunnossapito oli järjestetty niin, että kullekin talolle oli jaettu yksiköt, joita kutsuttiin "pajokoiksi".

Sipilänmäen aholta avautuivat laajat näköalat eri suuntiin. Lähes puuttoman Suursuon takana idässä näkyivät Kurikkalan ja Karholan kylät laajoine peltoaukeineen ja kaakossa näkyi noin viiden kilometrin päässä sijainnut kirkonseutu kellotapuleineen. Sopivalla ilmalla kuului hyvin kirkonkellojen kumea ääni. Niitä soitettiin lauantai-iltana pyhän alkamisen merkiksi ja sunnuntaiaamuna kansan kutsumiseksi Jumalanpalvelukseen sekä vainajan kunniaksi viimeisellä matkalla. Kuolinkellojen soinnin yhteydessä oltiin kuulevinaan sanatkin: "Tän tuuvvaa, tallel pannaa".

Sipilänmäen eteläpuolella virtasi hiljalleen Suvanto, joka laski Taipaleenjoen kautta Laatokkaan. Järven rannalla sijaitsi vanha Sakkolan hovi kauniin hiekkarannan ja laajan puistoalueen keskellä. Siitä länteen Heinlahden kohdalla oli erittäin jyrkkä mäki, Hiidenmäki, jossa oli melkein pystysuoraa pudotusta noin 30 metriä. Sakkolan hovin ja kunnalliskodin välisellä alueella sijaitsi Huumolanmäki ja sen alapuolella pisti Suvantoon Kurvinierni. Etelässä Suvannon toisella puolella näkyivät Röykkylän, Sudenhännän ja Möngön rehevät rannat. Sudenhännän Hiekkarannan ja Sipilänmäen Virkinrannan välillä oli virallinen yhteys järven yli.

Arroikaivot sijaitsivat Kankkusenmäellä, hiekkakankaan laidassa. Näistä kirkasvetisistä lähteistä saivat mm. kunnalliskoti ja lastenkoti painovetensä, joka tuli ilman mitään pumppulaitteita omalla painollaan. Arroikaivojen lähellä oli "Kaivopuisto", missä kesäisin pidettiin kalenoita. Paikalla poltettiin joskus myös juhannuskokkoa. Suuret säärikokot poltettiin aina Sipilänmäen suurenahon laidalla Mati Helin maalla. Kokontekotalkoisiin osallistuivat kylän miehet hevosineen. Joskus paikalle rakennettiin väliaikainen tanssilavakin, kun katsottiin, ettei jalka oikein luistanut pelkällä aholla.

Sipilänmäeltä Voloskaan johtaneen maantien ja Suursuon välisellä alueella sijaitsi Ristinalus. Täällä sijainneet Tammalähteet ovat perimätiedon mukaan saaneet nimensä siitä, kun Ristinalushaasassa laiduntaneet Laamasen varsat olivat pudonneet mainittuihin lähteisiin. "Mök'letku" oli vetelä paikka Ristinaluspalteiden alapuolella suon laidassa.

Sipilänmäki oli liikenteellisesti varsin edullisella paikalla. Kylän läpi kulki valtatie Taipaleesta Kiviniemen kautta Viipuriin. Tältä tieltä erosi Kankkusenmäeliä Voloskaan johtanut vanha Käkisalmen tie. Käkisalmeen oli matkaa noin 40 kilometriä. Sipilänmäen kohdalla oli aikanaan kolme laivalaituria, "rykkiä" - Hovinrannan, Kunnalliskodin ja Virkinrannan laivalaiturit. Sakkolan asemalle Haitermaahan oli matkaa noin viisi kilometriä, kirkolle tuli matkaa Sipilänmäen perukoilta suunnilleen saman verran.

Kylän lähituntumaan Haitermaan kankaalle oli 1930 -luvun alkupuolen pulavuosina rakennettu lentokenttä, joka lienee tarkoitettu palvelemaan lähinnä sotilastarkoituksia. Lähes tasainen hiekkapohjainen mäntykangas oli ihanteellinen paikka lentokentälle. Sipilänmäen talolliset menettivät lentokentän rakentamisen takia noin 100 hehtaaria metsää ja niistä saadut korvaukset olivat melkein olemattomat.

Paikkakunnan tärkeimmät elinkeinot olivat maanviljely, karjanhoito ja metsätalous. Kyläläisten pellot olivat multavia rinnepeltoja ja osittain suosta raivattuja mutamaita. Korkeimmilla paikoilla oli hiekkamaita, joilla viljeltiin pääasiassa perunaa ja tattaria. Metsät olivat pääosiltaan mäntyvaltaisia kangasmetsiä, mutta lehtimetsiäkin oli, varsinkin kosteassa notkelmassa. Suon laidoilla kasvoi sen verran kuusia, että joulukuusi saatiin oman kylän alueelta. Työjuhtana pelloilla ja metsissä oli yleisimmin hevonen, mutta kylän suurimmalla tilalla, Virkillä oli käytössä myös Fordson -merkkinen piikkipyörätraktori. Koneiden käyttäjänä oli yleensä poittomoottori, mutta sähkömoottorikin alkoi jo tehdä tuloaan.

Salakan "Mamma" poikineen harjoitti kylässä aikanaan majatalon, ravintolan ja taksin pitoa. Kestikievarista sai hotellihuoneen ja ravintolapalvelut, taksi hoiti asiakkaiden kyyditykset. Kylässä oli toinenkin vuokra-ajoa harjoittanut autoilija - Aleksanteri Ukkonen. Yksityisautoja ei tuohon aikaan kovin runsaasti ollut. Sipilänmäellä niitä oli Eino Laamasella, Viktor Virkillä ja Matti Valkosella.

Sipilänmäen alueella sijaitsivat Sakkolan apteekki, lääkärinvastaanotto, kunnalliskoti, lastenkoti, postitoimisto, kaksi yksityiskauppaa, poliisi, käräjäkartano, saha, mylly, sähkölaitos, puhelinkeskus, kahvila-ruokala, pyöräkorjaamo ja valokuvaamo. Maatalouden harjoittajien lisäksi kylässä oli seppä, suutareita, räätäleitä, ompelijoita, puuseppiä, kirvesmiehiä, kivityömiehiä, parturi, teurastaja, kansanparantaja ja hieroja. Alamäellä asuivat vauraat Naskalin isännät, jotka harjoittivat varsin laajamittaista porsas-, vasikka- ja lihatavarakauppaa.

Sipilänmäki oli Sakkolan kulttuurikeskus monipuolisten palveluittensa ja hyvien harrastustensa takia. Kunnantoimisto sijaitsi useita vuosia Sipilänmäen Karosella. Sakkolan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1874 Sipilänmäellä väliaikaisissa tiloissa. Varsinainen koulutalo valmistui 1882 Kirkonkylään. Viimeisinä vuosikymmeninä ennen talvisotaa osa kylän nuorista pääsi Käkisalmeen oppikouluun, vaikka oppikoulun käynti ei tuohon aikaan ollutkaan Sakkolassa kovin yleistä.

Matti Laamanen perheineen huolehti postinkannosta päivittäin Sakkolan asemalta käräjätalon pihassa sijainneeseen postitoimistoon. Täältä kukin mäkikunta sai itse järjestää päivittäisen postinkannon koteihin. Yleensä postin hakivat mäkikuntien talot vuoroviikoin. Jatkosodan aikana postin haki Sakkolan asemalta Matti Karonen, joka talvisodassa haavoituttuaan oli vapautettu rintamapalveluksesta.

Kesäkuun 29. päivänä vuonna 1913 perustettiin Sipilänmäellä voimistelu- ja urheiluseura Sakkolan Jäntevä. Urheiluseura oli tarkoitettu koko pitäjän urheilijoille ja moniin kyliin perustettiin kyläosastoja. Osastojen kesken käytiin kilpailuja paremmuudesta eri urheilulajeissa. Pallopelit - varsinkin jalkapallo - olivat erittäin tärkeitä Jäntevän toiminnassa. Eräs jaosto oli Jäntevän Palloilijat, joka perustettiin Sipilänmäen nuorison toimesta 1930 -luvun alkupuolella. Sipilänmäen suuri luonnonaho oli erittäin sopiva urheilu- ja kisailupaikaksi. Vasta, kun Sakkolan Suojeluskunta rakensi urheilukentän Valistustalon läheisyyteen, jäi Sipilänmäen kenttä harjoitus- ja varakentäksi. Juho ja Helena Karonen perustivat 3-16 vuotiaita lapsia varten Taimi -nimisen urheiluseuran.

Toiminta vapaaehtoisen kotiseutupuolustuksen hyväksi oli paikkakunnalla voimakasta. Sakkolan Suojeluskunnan perustava kokous pidettiin Sakkolan hovissa 15. päivänä syyskuuta 1917. Aluksi tämä maan itsenäisyyteen tähdännyt järjestö toimi "palokunnan" nimellä, mutta jo vuoden kuluttua alettiin julkisesti puhua suojeluskunnasta. Opettaja Matti Valkonen toimi suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuodesta 1922 aina talvisotaan asti. 1930 -luvun puolivälin tienoilla suojeluskunta rakennutti ajanmukaisen ampumaradan kirkon alapuolella olleen entisen järven penkereen alle ns. Hiekkalillin, Viinurinmäen ja Suvannon väliseen maastoon. Ampumataidon kehittämiseksi harrastettiin runsaasti myös ampumahiihtoa. Lisäksi Sakkolan Suojeluskunnalla oli oma pesäpallojoukkue. Suurin osa pojista ja nuorista miehistä kuului suojeluskuntaan. Tytöt ja naiset osallistuivat Lotta-Svärd toimintaan. Nämä vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt osoittautuivat tarpeellisiksi talvi- ja jatkosodan aikana.

Sakkolan Marttayhdistys, johon Sipilänmäenkin emännät ja tyttäret jäseninä kuuluivat, perustettiin vuonna 1917. Marttojen toiminta oli erittäin vilkasta neuvontatilaisuuksineen ja kursseineen. Syksyllä 1939 YH:n aikana, jolloin mm. Sipilänmäellä oli paljon sotilaita majoitettuna, avustivat martat sotilaita monin tavoin. He paistoivat pullaa, keittivät kahvia ja tarjosivatpa sotilaille ruokaakin. Lisäksi martat pesivät ja palkkasivat sotapoikien vaatteita. Tämä oli marttojen pyyteetöntä toimintaa isänmaan hyväksi.

Nuorisoseuraan kuuluneet nuoret olivat jäseninä Sakkolan kirkonkylän Nuorisoseurassa, jolla oli oma seuratalokin vuodesta 1922. Näytelmä- ja kuorotoiminta olivat monelle kyläläiselle hyvin mieluisia harrastuksia. Nuorten kristillisen yhdistyksen toiminnassa mukana olleet kuuluivat Kirkonkylän - Karholan osastoon. Pyhäkoulutoiminta oli Sipilänmäellä, kuten muissakin kylissä, erittäin vilkasta. Kodeissa pidettävistä hartaustilaisuuksista tiedotettiin kiertokirjeellä, joka kuljetettiin talosta taloon. Antti Laamanen piti hartaushetkiä kunnalliskodissa.


Hannu J. Paukku: SAKKOLAN KYLÄT TUVASTA TUPAAN 1939, Sakkolan historiaa II
kartta © Maanmittauslaitos/PiSa lupa nro 52/4033/1999

 viiri