Riiska oli Sakkolan kylistä eteläisin. Se sijaitsi Suvannon etelärannalla pitäjän kaakkoiskuimassa Suvannon alajuoksulla lähellä sitä paikkaa, josta Taipaleenjoki alkoi vuolaan juoksunsa kohti Laatokkaa. Pohjoisessa, koillisessa ja idässä kylä rajoittui Suvantoon, sillä koko Riiskan kylä oli tavallaan Suvantoon pistävä laaja niemi. Etelässä kylän naapurina oli Metsäpirtin Raajun kylä. Kylien raja ei ollut selvästi havaittavissa, sillä molempien kylien laitimmaiset talot olivat aivan vierekkäin. Lounaassa Riiska rajoittui Raudun pitäjän Kaskaalan kylän metsiin sekä lännessä ja luoteessa Lapinlahden kylän metsäja suoalueisiin. Lapinlahteen virallisesti kuuluneet Suonperän talot voitiin sijaintinsa perusteella laskea kuuluviksi Riiskan kylään, koska taloista johti tie ainoastaan Riiskan suuntaan ja laaja Kytösuo erotti ne muista Lapinlahden taloista. Järisevänniemen eteläpuolella sijainnut erillinen Järisevän alue, joka oli Metsäpirtin pitäjään kuuluneiden maiden sisällä, kuului virallisesti Riiskan kylään.

Kylän läpi kulki maantie, joka alkoi Raajusta ja johti Hovinkylän pohjoispuolitse Petäjärven Ryhmään. Riiskassa tältä tieltä erosi toinen maantie Raudun keskustaan. Raajun rajalta tultaessa saavuttiin ensimmäiseksi Tuokonmäelle. Tien vasemmalle puolelle jäivät Syrrinmäki ja Kyöninmäki, jonka laelta oli upeat näköalat kauas Laatokan aavoille ulapoille. Tie kulki hyvin lähellä Suvannon rantaa. Laivalaituri ja Koppasen veljesten tiilitehdas sekä sepän paja jäivät tien oikealle puolelle tien ja järven väliselle kaistaleelle.

Matkaa jatkettaessa ylitettiin Tapp-oja ja saavuttiin Riiskan keskustaan, jossa tie ylitti Riiskanjoen. Keskustan alueella sijaitsivat kansakoulu, osuuskaupan myymälä, puhelinkeskus sekä Tenkasten omistuksessa olleet Riiskan Hovi, saha, mylly ja sähkölaitos. Riiskanjokeen oli maantiesillan kohdalle rakennettu pato, josta saha, mylly ja oman kylän tarvetta varten rakennettu sähkölaitos saivat käyttövoimansa.

Tien vasemmalle puolelle jäivät Karja-Mattila, Hovinmäki ja Notko. Hovinmäen alueella oli kylän ainoa yksityiskauppa Aleksander Ukkosella. Tämä seutu on ilmeisesti ollut Riiskan vanhinta asuttua aluetta, sillä Kekin talon lähellä sijaitsi vanha kreikkalaiskatolinen hautausmaa. Se oli aikojen kuluessa jo täysin maatunut, eikä siitä ollut juuri mitään merkkejä havaittavissa. Tien oikealla laidalla levittäytyivät laajat Vihtovan viljelytasangot. Ennen Taipaleenjoen syntymistä vuonna 1818 oli koko Vihtovan alue Suvannon vedenpinnan alapuolella. Suvannon laskun tapahduttua jäi riiskalaisille yli kaksi kilometriä pitkä, kilometrin leveä ja seitsemän metriä vahva kakku mitä hedelmällisintä lietemaata. Koko Vihtovan alue oli syntynyt Riiskanjoen kuljettaman lietteen saostuttua järven pohjalle joen suistossa. Vihtovan viljelyaluetta reunusti Suvannon rannassa Vihtovan lehto Kiiskinrannasta aina Tuokonmäelle saakka. Vihtovanrannassa oli Riiskan laivalaituri, rykki, jonne Suvannon laivat säännöllisesti poikkesivat sisävesiliikenteen ollessa vielä voimissaan. Tällöin kylästä oli hyvät yhteydet vesitse Sakkolan kirkolle ja Kiviniemeen.

Riiskan keskustasta mentäessä edelleen Petäjärven suuntaan seurasivat toisiaan Kopperoisenmäki, Martinmäki, Kissanmäki, Sipul'maa, Tarhoinmäki ja Lautaristinmäki. Keskustasta pohjoiseen mentäessä olivat Kiiskinranta, Kiiskinmäki, Syrrinpalle, Mustanierni ja Naisniemi. Kopperoisenmäeltä lähti kylätie pohjoiseen, joka Suvannon rantoja seuraillen johti aina Lapinlahteen saakka.

Riiskan kylää vastapäätä Suvannon toisella puolella olivat Patoniemi upeine hiekkarantoineen ja soranottopaikkoineen sekä talvisodan taisteluista kuuluisa Kirvesmäen kylä ja Koukunniemi, jotka kuuluivat Metsäpirtin pitäjään. Vastarannalla olivat myös tykki- ja konekiväärikasematit muistuttamassa siitä, miten tärkeä puolustuksellisesta oli Riiskan kohdalla kapeimmillaan ollut Suvantojärvi.

Riiskanjoki virtasi Raudun puolelta mutkitellen ja kierrellen soita, metsiä ja niittyjä virraten Riiskan peltoaukeiden läpi Riiskan Hovin kohdalle, mistä se jatkoi kulkuaan erittäin jyrkkäreunaisessa rotkossa. Vesi oli kuluttanut itselleen syvän uoman Suvannon vedenpinnan laskettua Taipaleenjoen syntymisen myötä. Joesta saatiin simpukoita, rapuja ja monenlaisia kaloja. Jotkut kommustivat eli pyydystivät joesta helmisimpukoita. Syvästä vedestä saatettiin simpukka nostaa jalalla varpaanvälissä pinnalle.

Riiskan pellot sijaitsivat suurimmaksi osaksi laajana yhteisenä kappaleena Suvannon rannan läheisyydessä alkaen heti rantametsikön tai -pusikon jälkeen nousten vähitellen ylemmäs aina metsän laitaan saakka. Riiskanjoen rannoilla peltoaukea jatkui syvemmälle sisämaahan kuin muualla. Ylempänä sijainneiden metsien ja luonnonniittyjen takana oli raivattuja peltoja siellä täällä, kuten Tarhoinmäellä ja Lautaristinmäellä. Myös Kyöninmäen takana Raudun rajan tuntumassa oli eri kokoisia pelto- ja niittykappaleita. Suvannon rannat olivat hyväkasvuista lietettä, mutta ylempänä sijainneet rinnemaat olivat etupäässä savimulta- ja hiekkapohjaisia peltoja. Eräillä kylän taloilla oli niittyalueita Koukunniemen lietteellä, jonne järven yli tuli matkaa neljä kilometriä, mutta lautan kautta kiertäen 18 kilometriä.

Kyläläisten metsät olivat enimmäkseen Suvannon pohjoispuolella Patoniemen hiekkarannan takana. Kylän laajat metsät ulottuivat paikoin aina Laatokkaan saakka - esim. Järisevän alueella, missä oli asutustakin. Suvannon takaiset metsät olivat hyväkasvuisia sekametsiä. Talvella Riiskan metsiin päästiin Suvannon yli jäätä myöten tehtyä talvitietä pitkin. Kesäisin oli kierrettävä Taipaleen lautan kautta, ellei halunnut soutaa veneellä järven poikki. Yleensä kotitarvepuiden ajo metsästä ja heinien ajo Koukunniemen niityillä suoritettiin talvella jäätä myöten. Kyläläisillä oli metsiä myös kylän välittömässä läheisyydessä, mutta ne olivat suhteellisen heikkotuottoisia lehtipuu- ja mäntymetsiä, paikoin pelkkiä pusikoita. Naisniemeltä Tarhoinmäen rinteille ja edelleen Kyöninmäelle saakka kasvoi runsaasti pähkinäpensaita. Suojaisissa paikoissa ne kasvoivat puumaisiksi ja muodostivat suorastaan pähkinämetsiköitä.

Pääelinkeinona Riiskassa oli samoin kuin muuallakin Sakkolassa maanviljely ja karjanhoito. Kylässä kasvatettiin lehmiä, hevosia, lampaita, sikoja ja kanojakin. Maidon markkinoimiseksi oli perustettu maidonmyyntiosuuskunta, joka välitti tuottajilla keräämänsä maidon edelleen. Emakoiden pito ja porsastuotanto olivat Riiskassa sakkolalaiseen tapaan erittäin voimaperäistä. Porsaiden välittämisestä muualle Suomeen huolehtivat monet porsasparisniekat, joita Riiskassakin oli useita: Rastaan veljekset Aleksanteri ja Eino Kiiski sekä Heikki, Martti ja Väinö Pekkanen.

Ammattiseppiä kylässä oli kaksi, Matti Koppanen Tuokonmäellä ja Adolf Kosonen Kopperoisenmäellä, joka oli lähitienoiden parhaita kengitysseppiä. Lisäksi kylässä oli kirvesmiehiä, puuseppiä, räätäli, suutari, kinnasturkkuri ja muutama kalastaja. Monet riiskalaiset harjoittivat kalastusta ja metsästystä sekä harrastuksena että ruokapöydän antimien monipuolistamiseksi. Erityismaininnan ansaitsee sakkolalainen runoilija ja kirjailija Aleksanteri Aava (Aleksanteri Kuparinen), joka asui Kopperoisenmäellä. Hänen tuotannostaan on julkaistu kolme runokokoelmaa ja yksi romaani.

Nuorisoseuran toiminnan vilkkautta kuvaa sekin, että talvisodan syttyessä seuralla oli valmistumassa oma seuratalo Kopperoisenmäelle. A. Aava, Helena ja Alma Kuparinen, Simo Tuokko, Niilo Pettinen, Nikolai ja Vilho Kiiski sekä monet muut nimeltä mainitsemattomat henkilöt tekivät nuorisoseurassa arvokasta työtä kotiseudun hyväksi. Seuralla on ollut oma soittokunta, laulukuoro, opintokerho ja näytelmätoimintaa.

Maanpuolustustyöhön riiskalaiset osallistuivat varsin innokkaasti. Lähes kaikki terveet miehet kuuluivat suojeluskuntaan. Tytöt kuuluivat lottiin järjestäen säännöllisesti kurssejaan ja ompeluseurojaan. Riiskan Martat kokosivat kylän naisväen yhteen illanviettoihin ja jokavuotisille kutoma-, ruuanlaitto- tai puutarhakursseille. Kylässä toimi Nuorten Kristillisen Yhdistyksen poika- ja tyttöosastot, joiden toimintaan nuoriso osallistui innolla. Pyhäkoulut kokoontuivat säännöllisesti joka sunnuntai.

Järisevän alueelta kuului viisi taloa Sakkolan pitäjään. Pitäjien rajan kulku oli näillä tienoilla jonkin verran epämääräinen ja konstikas, sillä näiden Sakkolaan kuuluneiden talojen lähinaapurit kuuluivat jo Metsäpirtin pitäjään. Pääelinkeinonaan Järisevän asukkaat harjoittivat tuottoisaa kalastusta Laatokalla. Sivutöinääri he viljelivät myös maata. Maat ulottuivat aina Laatokan hiekkaräntaan, Järisevänhiekalle, saakka. Alueen metsät olivat enimmäkseen kuusimetsiä. Järisevän seudun lapset kävivät koulua Metsäpirtin Terenttilän kansakoulussa, jonne koulumatkaa kertyi viitisen kilometriä.