Lupra

Lupran kylä sijaitsi Sakkolan luoteiskulmassa Pyhäjärven ja Räisälän rajalla. Vpl. Pyhäjärven suuntaan rajana oli Lupran järvi ja siitä alkanut Sopenoja, joka muuttui Kiisjoeksi ennen kuin laski Kiimajärveen. Räisälän suuntaan Lupran kylä rajoittui suureen metsäsaloon. Sakkolan puolella kylä rajoittui Pannusaaren ja Valkjärven kyliin. Sakkolan kirkolle oli matkaa n. 18 km ja Sakkolan asemalle Haitermaahan n. 9 km. Kylään tuli kaksi maantietä. Toinen tuli Sakkolan asemalta Pannusaaren kautta ja toinen Valkjärven kylästä Räisälään johtaneelta tieltä. Valkjärveltä Lupraan oli n. 4 kilometrin metsätaival. Tieyhteydet Räisälän Humalaisten kylään ja Pyhäjärven Tiituan kylään olivat varsinkin kesäaikaan melko huonot. Näissä kylissä Lupran asukkaat kävivät myllyssä ennen kuin Viiksanlahteen tuli mylly.

LupraVarsinaiseen Lupran kylään kuului kirkonkirjan mukaan vain muutama talo, mutta toiminnalliseen kylään kuului taloja sekä Valkjärven että Haitermaan kirkonkirjakylistä. Kylä jakaantui mäkikuntiin seuraavasti: Sopenmäki, Akkasenmäki (Keskikylä), Silvastinmäki ja Ylioja.

Lupran kanssa samaan koulupiiriin kuuluivat Valkjärvi, Viiksanlahti, Tikansaari, Kasarmila ja osa Pannusaarta. Kun koulu aluksi sijaitsi Viiksanlahdessa, tuli sinne Luprasta varsin pitkä matka. Osa kylän lapsista kävi koulua Pyhäjärven Tiituan kylän kansakoulussa. 1920 -luvulla Luprassa toimi supistettu kansakoulu. Sen toiminta kävi tarpeettomaksi, kun koulupiirin uusi kansakoulu rakennettiin Valkjärven kylään, jonne oli huomattavasti lyhyempi matka kuin Viiksanlahden koululle. Oppikouluun eivät Lupran lapset päässeet, koska oppikoulut olivat kaukana. Vanhempien asenne oppikouluun nähden oli usein kielteinen. Emäntäkoulut, maamieskoulut ja kansanopistot sensijaan olivat lupralaistenkin nuorten ulottuvilla.

Lupran Osuuskassan perustamistyö alkoi vuonna 1903, mutta toimintansa kassa aloitti vasta vuonna 1905. Nimi pysyi Lupran Osuuskassana, vaikka sen toimipaikaksi tuli ensin Viiksanlahden kansakoulu, kun opettaja Matti Valkonen ryhtyi kassanhoitajaksi. Myöhemmin kassanhoitajaksi tuli Mikko Pitkänen, jolloin kassan toimipaikaksi tuli hänen kotinsa Viiksanlahdessa. Juho Koirasen tultua kassanhoitajaksi siirtyi kassan toimipaikka Haitermaahan.

Posti tuli kylään kolme kertaa viikossa Holttisen veljesten tuomana Sakkolan asemalta. Päivittäinen yhteys asemanseudulle oli maitokuskin hoidettavana. Kukin kylän maitoa tuottava talo vuorollaan ajoi maidon Haitermaahan Sakkolan Maidonmyyntiosuuskuntaan. Maidon kuljetuksen ohella maitokuski toimitti kyläläisten asioita, mm. kuljetti kauppatavaroita asemanseudulta Lupraan. Lupran kautta ei liikennöinyt mitään yleistä kulkuneuvoa.

Pääelinkeinona oli maanviljely ja karjanhoito. Uudisraivauksen ja ostojen kautta pyrittiin laajentamaan peltopinta-aloja. Maatalous oli voimakkaassa nousussa juuri ennen talvisodan puhkeamista. Maidon lisäksi Luprassakin tuotettiin kuuluisia Sakkolan porsaita. Pari perhettä sai pääasiallisen toimeentulonsa metsä-ja maataloustöistä. Useimmat maanviljelijät saivat talvisin lisäansioita rahdista. Metsätyömaat olivat lähellä. Suuret Räisälän salot, jotka rajoittuivat Lupran kylään antoivat huomattavasti työmahdollisuuksia sekä tekomiehille että ajomiehille.

Lupran Puimakoneosuuskunnalla, johon kuului noin 10 taloa, oli 1930 -luvulla Moottorikäyttöinen puimakone. Matti Kuismalla oli hevoskäyttöinen puimakone jo 1920 -luvulla ja myöhemmin hänelläkin oli moottorilla käytettävä puimakone.

Kiviniemen kasarmi sijaitsi kuuden kilometrin päässä Luprasta. Sinne vietiin huomattavia määriä halkoja lupralaistenkin toimesta. Osa kyläläisistä kävi ansiotyössä Kasarmilassa ja Kiviniemessä. Kylässä oli myös seppä, pari suutaria, muurari, puuseppä ja hierojia. Puukäsitöitä tehtiin monessa talossa, samoin naisten ompelutöitä. Kalastus ja metsästys oli vain muutaman lupralaisen harrastuksena. Pari Lupran isäntää harjoitti liiketoimintaa välittäen lähinnä puutavaraa. Jotkut saivat lisätuloja marjastuksesta.

Kirkossakäynti ei ollut pitkästä matkasta johtuen kovin runsasta, mutta muu uskonnollinen ja seurakunnallinen toiminta oli kylässä varsin vilkasta. Seurakunnan papit ja kiertävät saarnamiehet kävivät pitämässä seuroja ja selityksiä kylän taloissa. Kastetilaisuudet kodeissa muodostuivat sananviljelytilaisuuksiksi, joihin oli kutsuttu sekä sukulaisia että naapureita. Aatami Vuotilaisen perhe kuului Helluntai uskoon ja heillä pidettiin runsaasti tämän henkisiä tilaisuuksia, joihon muutkin kyläläiset osallistuivat. Tämäkin hengellinen toiminta tapahtui rakentavassa mielessä ja oli siunaukseksi.

Pyhäkoulutyö oli säännöllistä ja erittäin vireää. Lupran nuoret kuuluivat Kasarmilan Evankeliseen Nuorisoliittoon, joka perustettiin 1936. Toiminta-alueena oli koulupiiri ja koulua saatiin käyttää kokoonturnistilana. Joskus järjestettiin koululla "maakirkkoja", koska kirkolle oli pitkä matka. Parin vuoden kuluttua nuorisoliiton perustamisesta vihittiin käyttöönsä Kasarmilan rukoushuone. jonka aikaansaamisessa vapaaehtoisella talkootoiminnalla oli suuri merkitys.

Kylän naiset kuuluivat jäseninä Viiksanlahden marttayhdistykseen. Martat järjestivät monenlaisia kursseja ja illanviettoja. Marttojen illanviettoihin osallistuivat usein kylän nuoret miehetkin tutustuakseen kylän tyttöihin, tuleviin puolisoihinsa. Maatalouskerhotoiminta loi innostusta maatalouteen kylän nuorten keskuudessa.

Opintokerhoinnostus heräsi kylässä muutaman vuoden ennen talvisodan puhkeamista. Tarmokkaana ja innokkaana vetäjänä toimi Eino Kuisma. Varsinaisen opintokerhotoiminnan lisäksi järjestettiin tilaisuuksia, joissa ohjelma suoritettiin omin voimin. Vuoden kohokohta oli kevään äitienpäiväjuhla, jonka järjestämisestä opintokerho huolehti sen jälkeen kun koulu oli lopettanut toimintansa Lupran kylässä. Äitienpäiväjuhlaan osallistui kunniavieraiden lisäksi koko kylän väki. Opintokerho järjesti kerran kesässä opintoretken johonkin maakunnan kohteeseen. Nuorisoseura- ja suojeluskuntatoiminta oli Luprassa vähäistä.

Lupralaiset osallistuivat Voimistelu ja Urheiluseura Iskun toimintaan. Iskun toimintaalueena oli koulupiirin kylät. Seura rakensi tanssilavan Kasarmilan lähelle ja sen avulla pyrittiin saamaan varoja urheilutoimintaan. Kesäaikaan nuoret kokoontuivat sunnuntaisin suurin joukoin Hiekka-aholle. Siellä pelattiin erilaisia pallopelejä mm. piiripalloa, polttopalloa ja kuningaspalloa. Pelien jälkeen käytiin järvellä uimassa.

Kesäaikaan kylässä toimi kioski, josta voitiin tehdä pikku ostoksia. Kioski oli myös nuorison kokoontumispaikka. Pienessä Lupran kylässä asukkaat tunsivat toisensa. Tervehtiminen oli yleinen tapa ja kylän yhteishenki oli hyvä.


Hannu J. Paukku: SAKKOLAN KYLÄT TUVASTA TUPAAN 1939, Sakkolan historiaa II
kartta © Maanmittauslaitos/PiSa lupa nro 52/4033/1999
 viiri