Suvantojärven länsipäässä Vuoksesta Suvantoon laskeneen kosken molemmin puolin levittäytyi laaja Kiviniemen kylä. Etelässä rajana oli Saijanjoki Valkjärven pitäjää vastaan. Idässä kylä rajoittui Petäjärven ja Röykkylän kyliin, lännessä Vuoksen vesistöön ja Kottilan kylään sekä pohjoisessa Tikansaaren ja Viiksanlahden kyliin. Kiviniemen koski jakoi kylän kahteen osaan. Kosken eteläistä puolta nimitettiin etelänpuoleksi tai Suureksikyläksi, pohjoista puolta sanottiin pohjoispuoleksi tai Koskenpuoleksi. Kylän pohjoisinta osaa nimitettiin Saviojaksi. Rajaoja erotti Saviojan alueen Tikansaaren ja Viiksanlahden kylistä. Rajaoja ja alueen läpi virrannut Savioja laskivat Suvantoon.

Kiviniemen kylä sijaitsi varsin keskeisellä paikalla. Tällä kohdalla oli yksi harvoista paikoista, joissa oli mahdollista ylittää Vuoksen vesistö maakulkuneuvoilla. Kylä oli näin vesi-, maantie- ja rautatieliikenteen solmukohta. Vuoksen vesistöä pitkin päästiin laivoilla ja veneillä aina Antreaan ja Käkisalmeen asti. Kosken yli kulki vanha Viipurin - Käkisalmen maantie. Kiviniemen kautta kulki koko Kannaksen pohjois- etelä suuntainen maantieliikenne. Hiitolan - Raasulin rautatiekin kulki Kiviniemen kautta.

Kiviniemi oli vanhastaan lähialueiden keskus. Kylään oli rakennettu 1500-luvun lopulla usean pitäjän evankelisluterilaisia palvellut kirkko ja linnoitus. Syynä siihen, että kylästä muodostui lähiseutujen keskuspaikka oli , että se oli liikenteellisesti erittäin edullisella paikalla. Luonnollisesti liikenteellisesti edullisella sijainnilla oli haittansakin. Levottomina aikoina kylä joutui edestakaisin liikkuneiden sotajoukkojen mielivallan kohteeksi. Isonvihan aikana Kiviniemessä ollut kirkko hävitettiin eikä sitä enää rakennettu entiselle paikalleen.

Kiviniemessä on varhaisista ajoista saakka ollut jonkinlainen silta, jota myöten vesistö on voitu ylittää maakulkuneuvoilla. Ei ole tiedossa, milloin Kiviniemen kohdalle on rakennettu ensimmäinen silta Vuoksen yli. Ennen Taipaleenjoen syntymistä vuonna 1818 Suvannon vedet laskivat Vuokseen päin, eikä tällä paikalla ollut minkäänlaista koskea, vaan leveä salmi.

Ennen Suvannon laskua oli Kiviniemeen hyvin helppo rakentaa silta, sillä vesi oli varsin matalaa ja rannat olivat loivat. Kosken muodostumisen jälkeen siltojen rakentaminen vaikeutui, koska rannat tulivat kovin jyrkiksi ja vesi virtasi syvällä kosken uomassa erittäin vuolaasti. Käyttökelpoisimmaksi ratkaisuksi maantiesillan osalta todettiin riippusilta, jonka rakentaminen kaikkine vaiheineen ja vaikeuksineen kesti kymmenen vuotta. Sillan rakennusvaiheen aikana vesistö ylitettiin lautalla kosken alajuoksun kohdalta. Ensimmäinen rautavitjainen riippusilta valmistui vuonna 1867. Uusi Saksassa valmistettu rautainen silta valmistui vuonna 1882. Silta oli tuotu osina hevosilla Perkjärven asemalta Kiviniemeen.

Sillan valmistuttua kosken ylitys tuli helpoksi, mutta sillan ylittäjiltä kannettiin maksu ns. siltaraha. Sillankorvalle rakennettiin vahtitupa, jossa siltavahti asui ja keräsi maksut sekä avasi portit, jotka voitiin väkipyörän avulla avata ja sulkea vahtituvasta sisältä:. Jalankulkijoilta, hevosmiehiltä, poikupyöräilijöiltä, erillisestä lehmästä tai hevosesta jne. perittiin eri suuruinen maksu. Sakkolalaisilta ei siltamaksua peritty, koska he joutuivat maksamaan sen kunnallisverotuksen yhteydessä, mutta muilta maksu perittiin. Siltarahan kanto annettiin vuosittain huutokaupalla eniten tarjoavalle. Kukin siltavahti sai kokeilla onneaan ja pyrkiä saamaan niin paljon voittoa kuin pystyi. Toiset voittivat enemmän, toiset vähemmän riippuen siitä, kuinka vilkasta liikenne kunakin vuonna oli.

Vanha Viipurin - Käkisalmen maantie kulki Vuoksen vesistön eteläpuolitse ja ylitti vesistön Kiviniemen kohdalla. Kiviniemen eteläpuolella Viipurin tiestä erkani aina Pietariin asti johtanut maantie, joka kulki Petäjärven kylän ja Raudun pitäjän kautta. Pienempi kylätie johti kylästä Röykkylään. Kosken pohjoispuolella Käkisalmen tiestä erkani Kasarmilan luona maantiet Vuokselaan sekä Valkjärven kylän kautta Räisälään. Kottilan ja Kiviniemen välillä oli useita melko kehnossa kunnossa olleita kärryteitä, joista yksi jatkui Selkätienä Kasarmilasta Vuokselaan johtaneelle tielle.

Vesiliikenne oli aikanaan erittäin tärkeä liikkumisen muoto. Kiviniemi oli vesiliikenteen kannalta hyvin keskeinen paikka. Sieltä oli hyvät yhteydet Vuoksen vesistöä pitkin Antreaan ja Jääskeen sekä toista haaraa myöten Käkisalmen suuntaan. Suvanto oli myös erittäin runsaasti käytetty vesiväylä Kiviniemen ja Taipaleen välillä. Suvannolla ja Vuoksella kulki runsaasti matkustajalaivoja ja suurin osa rahtitavarastakin kuljetettiin laivoilla ennen rautatien rakentamista.

Kiviniemestä muodostui laivaliikenteen keskus. Sinne rahdattiin paljon tavaraa, joka varastoitiin suuriin makasiineihin, joista se myöhemmin kuljetettiin edelleen eri puolille Sakkolaa ja naapuripitäjiinkin. Kiviniemi oli sekä tuonti- että vientisatama. Kiviniemen kannas aiheutti hankaluuksia Suvannon ja Vuoksen väliselle liikenteelle, koska tavarat oli kuljetettava maitse Suvannon laivoista Vuoksen laivoihin ja päinvastoin.

Aluksi laivaliikennettä piti yilä viipurilainen yhtiö, joka sai hyviä voittoja. Myöhemmin Vuoksen varren ja Suvannon rantakylien liikemiehissä heräsi ajatus oman laivayhtiön perustamisesta. Niinpä uusi yhtiö perustettiin, hankittiin laivat ja ryhdyttiin kilpailemaan vanhan yhtiön kanssa. Muutaman vuoden kuluttua viipurilainen yhtiö möi laivat uudelle yhtiölle ja lopetti laivaliikenteen. Viipurilaisen yhtiön johto ja laivatelakat olivat olleet Antreassa, mutta nyt keskuspaikaksi muodostui Kiviniemi. Kiviniemeen tulivat laivayhtiön johto, konttori ja korjauspaja, jossa laivojen koneet kunnostettiin talven aikana.

Laivaliikenteen myötä välimatkat lyhenivät. Nyt saattoivat kauppiaat ja liikemiehet pistäytyä vuorokaudessa Viipurissa, koska matka Kiviniemestä Antreaan kesti vain kuusi tuntia ja Antreasta oli nopea junayhteys Viipuriin. Hevoskyydillä matkaan oli kulunut vähintään kaksi vuorokautta. Antreaan oli matkaa noin 80 kilometriä. Taipaleenjoen alkupäähän Kiviniemestä kertyi matkaa noin 30 kilometriä ja aikaa laivamatkaan kului noin kolme tuntia.

Laivat kuluttivat huomattavia määriä halkoja. Vuoksi 1 haukkasi kuusi syltä metrin halkoja vuorokaudessa, mutta Koivisto tyytyi samassa ajassa kolmeen. Kaikki laivojen tarvitsemat polttopuut oli talven aikana rahdattava vesistöjen rannoille laivojen kulkureittien varsille.

Rautatieliikenteen alkaminen vähensi huomattavasti laivaliikenteen kulkuvuoroja. Sekä henkilö- että rahtiliikenne siirtyivät vähitellen rautateille. Myöhemmin, kun maantieliikenne alkoi voimakkaasti kehittyä, oli laivaliikenne sekä Vuoksella että Suvannolla pakko lopettaa kannattamattomana.

Rautatien rakentaminen jostain Antrean ja Hiitolan väliltä Pietariin oli ollut vireillä vuosikymmeniä. Oli tarjolla useampia vaihtoehtoja radan kulkusuunnasta. Sakkolassa syntyi kiistaa siitä, mistä kohtaa Vuoksen vesistö tulisi ylittää. Nimismies Helander olisi halunnut rautatien kulkevan Haparaisista Suvannon yli Lapinlahteen. Hän omisti tähän aikaan Kekkilän kartanon ja halusi rautatien kulkevan mahdollisimman läheltä maatilaansa. Kajavasaari olisi helpottanut sillan rakentamista, mutta joka tapauksessa sillasta olisi tullut hyvin pitkä. Rautatie päätettiin rakentaa Kiviniemen kautta.

Kiviniemen asema rakennettiin kosken pohjoispuolelle Suvannon rantaan lähelle kosken suuta, vaikka etelänpuolen asukkaat olisivat halunneet aseman kosken eteläiselle rannalle, missä olisi ollut parempi maastokin aseman rakentamiseen. Aseman takia jouduttiin tekemään mahtava maaleikkaus ennen kuin saatiin riittävästi tasaista maastoa ratapihan tarpeisiin.

Rautatien rakentaminen aloitettiin kesällä 1914 ja kolme vuotta myöhemmin kulkivat ensimmäiset junat Pietariin saakka. Talvella 1918 räjäytettiin Kiviniemen puusta rakennettu väliaikainen rautatiesilta, koska pelättiin, että vihollinen saattaa tunkeutua Vuoksen yli panssarijunaa käyttäen. Pelko oli kuitenkin turha, sillä rintama vakiintui Rautuun. Vapaussodan päätyttyä rakennettiin Kiviniemeen uusi rautatiesilta.

Junaliikenne alkoi Hiitolan ja Raudun välillä, koska yhteydet Pietariin katkesivat rajan sulkemisen johdosta. Matkustajaliikenne suuntautui lähinnä Käkisalmeen, mutta tavaraliikennettä oli eri puolille Suomea. Radan varsilta vietiin huomattavia määriä puutavaraa ja viljaa, sillä Sakkola oli viljan suhteen ylituotantoaluetta. Erityisen maininnan ansaitsevat Sakkolan porsaat, joita rahdattiin junalla lähes kaikkialle Suomeen. Raudusta lähti joka perjantai erikoinen porsasjuna, jossa näitä kiljuvia sian alkuja lähti aina tuhansittain maailmalle. Sakkolan porsasalueeseen kuuluivat Sakkolan lisäksi Metsäpirtti, Rautu, Vuoksela, Pyhäjärvi ja Räisälä, mutta kauempanakin tuotettuja porsaita saatettiin myydä Sakkolan porsaina, koska Sakkolan porsailla oli erityisen hyvä maine.

Kiviniemen koski oli valtion kalavettä, josta eivät saaneet muut kalastaa kuin ne, jotka olivat maksua vastaan vuokranneet kalastusoikeuden. Kalastusoikeus annettiin huutokaupalla eniten tarjoavalle. Kalastus vaati runsaita pääomia - vuokranmaksun lisäksi oli hankittava kalliit pyydykset. Lohi- ja siikarysät olivat niin suuria, että pitkäkin mies mahtui kävelemään suorana niiden sisällä. Vuokraajilla oli usein paikallisia kalastajia renkeinä.

Valtion rakennuttama kalatupa oli kosken niskapuolella, jonne kalamiehet saapuivat heti jäiden lähdettyä harjoittamaan ammattiaan. Venäjän vallan aikana saalis vietiin suurimmaksi osaksi Pietariin. Itsenäisyyden aikana kalat usein vietiin Helsinkiin ja aina Tukholmaan saakka herkkusuiden syötäviksi.

Monet Suomen herrat ja ulkomaalaisetkin kävivät harrastamassa lohenongintaa Kiviniemen koskessa. Ensimmäiset autot, jotka heti vuosisadan vaihteen jälkeen kävivät Kiviniemessä, olivat enimmäkseen sunnuntaikalastajien autoja. Kosken varren asukkaat pyydystivät lohia usein salaa ja siksi oli palkattu erityiset kalapoliisit, jotka pitivät järjestystä rannoilla. Lohen salaongintaa ei pidetty suurena rikoksena, mutta moni sai käräjillä sakkoja, joutuipa muutama "tiilenpäitäkin lukemaan" luvattomasta kalastuksesta.

Suvannolla ja Vuoksella oli kenellä tahansa oikeus kalastaa. Moni perhe Kiviniemessä sai elantonsa kalastuksella, sillä kosken lisäksi Suvanto ja Vuoksi olivat hyvin kalarikkaita.

Kiviniemen kosken eteläpuoli oli ammattirakenteeltaan lähes puhtaasti maatalousvaltainen. Myös Saviojalla oli enimmäkseen maanviljelijöitä. Koskenpuolelle eli Kiviniemen kosken pohjoisrannalle oli alkanut kerääntyä runsaasti muutakin väestöä. Liikenteellisesti edullinen sijainti oli tuonut paikkakunnalle huomattavasti yrittäjiä, teollisuus- ja liikemiehiä sekä palveluammatin harjoittajia. Väkeä oli tullut kylään sekä oman pitäjän muista kylistä että muualta Suomesta. Kylään muutti kaiken aikaa huomattavasti enemmän väkeä kuin sieltä muutti pois. Kosken pohjoispuolelle oli muodostunut suhteellisen laaja lähes kaupunkimaisesta rakennettu taajama.

Kiviniemen talollisilla oli lähellä sijainneiden kotipeltojen lisäksi niittykappaleita kuten lähes kaikkien Sakkolan kylien taloilla. Petäjärven niityillä oli osalla kylän taloista niittypalstansa. Osa taloista oli saanut niittynsä Lapanaisten lietteeltä Taipaleenjoen rannalta Metsäpirtin pitäjästä. Petäjärven niityille ei ollut varsin pitkä matka, mutta Lapanaisten lietteelle tuli matkaa 35 kilometriä. Pitkästä matkasta johtuen niittypalstoilla viljeltiin enimmäkseen heinää, joka kuljetettiin kotiin talvisaikaan Suvannon jäätä myöten. Kyläläisten metsät olivat suurimmaksi osaksi mänty- ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Osittain oli aivan puhtaita männikkökankaitakin ja varsinkin Suvannon ja Vuoksen rannoilla oli koivikoita ja pensaikkoja.

Kiviniemen eteläpuolella Tikanlahden pohjukassa sijaitsi Suvantolan saha, jossa oli kaksi raamia ja myllyssä kolme kiviparia sekä ohrankuorimakone. Saha oli käynnissä aina talvisotaan saakka. Kosken niskalla oli vanha mylly, joka ei ollut enää käytössä viimeisinä vuosina, kun sen sulkukanavan suu oli jäänyt kuiville kosken syövytettyä uomansa syvemmälle.

Kosken pohjoispuolella oli teollisuuslaitoksia huomattavasti enemmän kuin eteläpuolella. Selosella oli huopatehdas, jossa valmistui töppösiä noin sata paria vuorokaudessa. Vuoksen ja Suvannon laivayhtiöllä oli konepaja Vuoksen laivalaiturin lähistöllä. Aluksi siellä korjattiin ainoastaan omien laivojen moottoreita, mutta laivaliikenteen vähentyessä alettiin konepajalla tehdä vieraidenkin töitä. Siellä korjattiin autoja, maatalouskoneita ym. Konepajalla riitti töitä kymmenelle miehelle läpi vuoden. Siellä toimi Kiviniemen ensimmäinen sähkölaitos, jossa puilla lämmitettävä höyrykone pyöritti dynamoa. Sähköistyksen yleistyessä alettiin ostaa sähkövirtaa Sääksjärven sähkölaitokselta Petäjärveltä. Viimeisinä vuosina laivayhtiön konepajan tiloissa toimi puutyötehdas.

Heikki Mustosella oli autokorjaamo ja autokoulu. Jooseppi Sipposella oli vanhin kauppaliike Kiviniemessä. Jonkin aikaa hänellä oli myös limonaaditehdas Suvannon rannassa. Muita liikemiehiä kylässä olivat Albert Lamppu, Antti Koho, Rudolf Lius, Juho ja Ilmari Kareinen, Antti Lemmetty, Mikko Ivano, Ellen Ristimäki, velj. Tanner, Aukusti Närhi jne. Kylässä oli vaattureita, puhelinasentajia, autonasentajia, konemestareita, autoilijoita, kirvesmiehiä, seppiä, asemamiehiä, suutareita, kelloseppiä, puuseppiä, maalareita, muurareita sekä monen muun ammatin osaavia ihmisiä. Muutamat Kiviniemen kasarmin henkilökuntaan kuuluneista asuivat Kiviniemessä ja kävivät päivittäin toimessa kasarmilla.

Kiviniemessä toimi Kansallis-Osake-Pankki, Maatalous-Osake-Pankki ja vuonna 1905 perustettu Röykkylän-Kiviniemen Osuuskassa. Maatalouspankki oli joutunut lopettamaan toimintansa, kun sen toimitalo paloi Kiviniemen suurpalossa vuonna 1935. Kylässä oli lääkäri, eläinlääkäri, apteekki, nimismies, poliisi ja putkat, valokuvaamo, kahviloita, partureita, useita kauppaliikkeitä, leipomoita, matkustajakoteja, teurastamo sekä Sakkolan Osuuskaupan ja Alavuoksen Osuusliikkeen päämyymälät ja konttorit.

Kiviniemen kylässä oli kaksi kansakoulua. Toinen sijaitsi Suurenkylän puolella, ja siellä kävivät koulua myös Röykkylän lapset. Uusi kansakoulu oli rakennettu 1920-luvun loppupuolella Koskenpuolelle Kasarmilaan johtaneen tien varteen. Kiviniemen SuuressakyIässä sijaitsi kilpa-ajorata. Siellä harrastettiin hevosurheilua ja pidettiin kaksi kertaa vuodessa Kiviniemen markkinat. Röykkylän-Kiviniemen rukoushuoneyhdistyksellä oli oma talo Viipurin- ja Pietarintien risteyksessä. Rukoushuoneella järjestettiin runsaasti ompeluseuroja, pidettiin sekakuoron harjoituksia ja esityksiä sekä muita hengellisiä tilaisuuksia.

Henkiseen toimintaan kuuluivat myös martta- ja nuorisoseuratyö. Kansalaiskasvatusta sekä yhteiskuntakelpoisuutta vaalittiin kurssi-, kokous- ja juhlatoiminnalla. Ruumiillisen kunnon ja isänmaanrakkauden kasvatuksesta vastasivat Kiviniemen Urheilijat, Kiviniemen Naisvoimistelijat, suojeluskunta ja lotat järjestämällä kursseja, harjoituksia, kilpailuja sekä juhlia. Vuonna 1912 valmistunut Kiviniemen Nuorisoseurantalo, joka sijaitsi eteläisellä puolella, oli monien kansalaisjärjestöjen tilaisuuksien ja juhlien pitopaikkana. Röykkylän-Kiviniemen Työväenyhdistyksellä oli myös oma työväentalo Suurenkylän puolella.