Kylän nimenä on asiakirjoissa aikaisemmin ollut ainakin vuoteen 1709 saakka Kaarnejoki, josta nimi on vähitellen muotoutunut Kaarnajoeksi. Kaarne tarkoittaa samaa kuin korppi, joten kylän nimi on aikanaan johtunut tästä synkkien korpien linnusta. Kylää nimitettiin kansan keskuudessa myös Paukkulaksi, koska Paukun suvun esi-isät ovat aikanaan asuneet Kaarnajoella. Talvisodan syttyessä ei kylässä asunut enää yhtään Paukku nimistä ihmistä.

Luoteessa Kaarnajoen kylä rajoittui Vilakkalan kylään. Se alkoi heti Vilakkalan kansakoulun ja nuorisoseurantalon kohdalta ja jatkui parin kilometrin mittaisena nauhamaisena asutuksena kaakkoon Taipaleeseen johtaneen tien molemmin puolin. Kylän alue ulottui Metsäpirtin pitäjän Terenttilän kylän rajalle, Virstakivelle, saakka. Etelässä kylää rajoittivat Terenttilänsuo ja Riiskan metsät. Lännessä Kaarnajoen metsät ulottuivat Volossulan metsiin. Pahansillansuo ja Virtainsuo olivat rajana idässä Metsäpirtin pitäjään kuulunutta Korpikylää vastaan. Pohjoisessa oli naapurina Koverojan alue.

Kaarnajoen kylään kuului erillisenä kappaleena Metsäpirtin pitäjän alueiden keskeltä Taipaleen ja Terenttilän kylien väliltä Taipaleenjoen rannalta seitsemän taloa käsittänyt maakappale, jota tässä nimitetään Taipaleen Lautaksi. Alue sijaitsi lähellä sitä paikkaa, missä Taipaleenjoki ylitettiin lautalla, joen pohjoisrannalla, vastapäätä Neosaaren eli Kemppilän kylää. Varsinainen Kaarnajoen kylä jakaantui seuraaviin osiin: Lierilä, Hätäkorpi, Hiekkapelto, Vanhakylä, Uusikylä ja Kullankukkaro.

Kylän pellot levittäytyivät kahta puolta Kaarnajokea, joka sai alkunsa Vilakkalan Heinälammesta ja virtasi Mutalammen kautta läpi tasaisten peltoaukeiden, mutkitellen Tyräniityille, missä siihen liittyi Koverojalta tullut Virtainoja, joka virtasi Virtainsuon laitaa etelään. Joki jatkoi kulkuaan Rytynkosken kautta ja laski Kaarijoki nimisenä Pahansillansuon laitaa Taipaleenjoen suupuolelle. Lähes kaikki peltojen sarkaojat laskivat Kaarnajokeen. Peltojen maaperä oli hyvin vaihteleva kylän eri osissa. Oli savimulta-, multa-, hiekka-, soramulta- ja mutapohjaisia viljelysmaita.

Kotipeltojen lisäksi kyläläisillä oli niittymaita Virtainsuon, Pahansillansuon ja Koppelsuon (Terenttilänsuo) laitamilla: Virtain-, Koverojan- ja Tyräniityt, Maaniitty, Hanoinniitty, Nurminiitty, Läheniitty, Suoniitty, Pitkäniityt, Siitari ja Tuhuniityt. Niityillä kasvatettiin enimmäkseen heinää ja kauraa, jotka kasvoivat suoperäisillä multamailla hyvin.

Kaarnajokelaisten metsät sijaitsivat peltovainioiden laidoilla. Metsät olivat hyväkasvuisia sekametsiä, joissa kasvoi koivua, mäntyä, kuusta ja leppää. Luonnonkukista voimme mainita sini- ja valkovuokon, kielon, kulleron, lehdokin ja mäkitervakon. Ylämaan metsät olivat kuusivaltaisia sekametsiä, Viissaran alueella kasvoi enimmäkseen mäntyvaltaista sekametsää ja Kankaan metsissä kasvoi oksattomia, suorarunkoisia ja pitkiä mäntyjä. Metsistä saatiin kotitarvepuun lisäksi jonkin verran myyntitulojakin, vaikka metsäpintaalat eivät järin suuria olleetkaan.

Karjaa laidunnettiin metsissä ja kylästä johti kujasia eli karjan kulkuteitä väljämetsään. Tällaisia kujasia olivat Lierkujaset, Loiman kujaset ja Siitarikujaset, jotka johtivat Volossulan puoleiseen Ylämaan metsään. Tien vastakkaiselle puolelle Viissaran metsään johti Kierkujaset. Vanhankylän ja Hiekkapellon välillä oli Jobin kujaset.

Suurin osa kylän asukkaista sai toimeentulonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta. Peltopinta-alat olivat keskimäärin 10 hehtaarin paikkeilla. Pienemmissä taloissa oli viljeltyä pari hehtaaria ja suurimmissakin alle 30 hehtaaria. Lisäansioita hankittiin metsätöistä ja tukinajosta. Jotkut kyläläiset harjoittivat kalastusta Taipaleenjoella ja Laatokalla. Varsinkin Taipaleen Lautalla asuneille kalastus oli erityisen tärkeä tulonlähde. Muutamat harrastivat metsästystä.

Loviisa Repo tunnettiin taitavana kaljan tekijänä. Kylän "kätilönä" toimi Eeva PaakeIi, joka samalla hoiteli hierojan ja kupparin tehtäviä. Pienien eläinten teurastuskin kävi häneltä kätevästi. Anni Meskanen oli tuohitöiden tekijä. Hän valmisti virsuja, tuohikontteja ja vakkoja.

Keskellä kylää oli kyläseppä Eemil Jortikan paja. Sinne kylän miehet kokoontuivat mielellään keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja uutisista. Sepän vaimo Alma Jortikka oli konekutoja, joka valmisti villalangasta neuleita. Karosenaholla työskenteli inkeriläissyntyinen suutari Yrjö Läärä, joka oli taitava saappaiden tekijä.

Kylän halki kulki jo 1600 -luvulla käyttöön otettu maantie, joka johti Metsäpirtistä Taipaleen lautan kautta Suvannon pohjoisrantaa Sakkolan kirkolle. Tätä tietä kulki linja-autoja päivittäin molempiin suuntiin, joten yhteydet kylästä olivat suhteellisen hyvät. Kylästä johti talvitie pohjoiseen Korverojalle ja toinen samanlainen polku länteen Volossulaan.

Kaarnajoki kuului Vilakkalan koulupiiriin ja useimmat järjestäytyneet toiminnat, kuten nuorisoseura-, urheilu-, suojeluskunta-, lotta- ja marttatoiminta, tapahtuivat yhdessä muiden koulupiiriin kuuluneiden kylien kanssa. Koulupiirin martat kuuluivat Kaarnajoen Marttayhdistykseen ja järjestivät ruuanlaitto-, kutoma- ja puutarhakursseja. Kylän hiihtomestareita olivat Nallin veljekset sekä Aatto ja Toimi Repo.

Oman seurakunnan papit ja matkapuhujat pitivät usein hartaustilaisuuksia. Kokoonnuttiin yleensä Vilakkalan kansakoululle, mutta tilaisuuksia oli kylän eri taloissakin. Pyhäkoululaiset kokoontuivat säännöllisesti opettajiensa johdolla. Pyhäkoulunopettajina toimivat Mari Paakeli, Helena Viskari, Liisa Pitkänen, Pekka Haikonen, Heikki Suokas ja Mikko Repo.

Hiekkapellon perällä oli Karosenaho, missä juhannuksena poltettiin kokkoa. Se oli muulloinkin nuorten kokoontumispaikkana ja usein siellä harrastettiin piirileikkejä. Joskus kokoonnuttiin illanistujaisiin Paakelin (Ilosen) taloon. Talkoot olivat tässäkin kylässä yleisiä. Järjestettiin pellavanloukutus-, perunanotto-, elonleikkuu-, ym. talkoita. Kaarnajoen perkauskin tapahtui aikanaan osittain talkoovoimin. Talkootansseissa soittajana toimi Juhana Repo.

Kylässä ei ollut omaa kauppaa tai muita palveluja. Aikaisemmin oli Kenahonmäellä ollut meijeri ja sen jälkeen Juvosen kauppa ja limonaaditehdas, mutta nämä olivat hävinneet paikalta. Ostokset piti suorittaa Vilakkalan keskustassa sijainneissa kaupoissa ja posti noudettiin Vilakkalan postiasemalta.

Taipaleen Lautalla asuneet lapset kävivät koulunsa Metsäpirtin Terenttilän kylän kansakoulussa, joka oli vajaan puolen kilometrin päässä heidän kodeistaan. Koulun läheisyydessä oli urheilukenttä, joten urheilun harrastamiseen oli hyvät mahdollisuudet. Seura- ja harrastustoiminnassa Lautan asukkaat olivat yhteistoiminnassa metsäpirttiläisten kanssa. Kylässä on aikanaan ollut kaksikin seppää - Raatikainen ja Urpanen - sekä räätäli ja pari liikemiestä. Paikka oli liikenteellisesti erittäin edullinen, sillä kaikki Taipaleenjoen ylittävä liikenne kulki lautan kautta. Vesi- ja maantieliikenne kohtasivat toisensa Taipaleen satamassa, joka sijaitsi aivan lautan läheisyydessä. Heikki Pärssisen yksityiskauppa oli siten varsin hyvällä paikalla ja palveli muitakin kuin aivan lähialueen asukkaita.

Talvisodan päivinä Taipaleen Lautan alue oli osa siitä näyttämöstä, jolla suomalainen sisu ja sotilaallinen kunto sekä urheus punnittiin Taipaleen - Kirvesmäen alueen verisissa torjuntataisteluissa ja vastaiskuissa. Raskaista tappioista huolimatta Taipaleen rintamanosa kesti venäläisten raivoisat hyökkäykset sodan loppuun saakka. Puolustusasemat jätettiin vasta rauhan solmimisen jälkeen.