Hovinkylä oli Sakkolan kylistä nuorin. Sen voidaan teoriassa katsoa syntyneen yhtenä päivänä - 11.5.1911 , jolloin maataloushallitus nimesi hakemusten perusteella asukkaat valtion 1874 lunastamalle entisen Petäjärven lahjoitusmaahovin kantatilasta muodostetuille 28:lle asutustilalle. Kylän asukkaiksi tuli 14 perhettä Sakkolasta: Hakulinen, Hinkkanen, Huuska, Kankkunen, A. Kiuru, J. Leppänen, V. Leppänen, Makkara, Nalli, Naskali, Paksu, Pekkanen, Sikiö ja Sööder, Raudusta viisi perhettä: H. Jantunen, A. Rytty, J.Rytty, Taskinen ja Virolainen, Antreasta seitsemän perhettä: Hartikainen, M. Kiuru, M.Myllö, T.Myllö, Vepsä, H. Väyrynen ja M. Väyrynen, Joroisista Kalle Pöllänen ja Anton Jyräs Kymin tehtaalta. Asutustilojen lisäksi muodostettiin Hovin rakennusten ympärille alue, johon kuului noin 2,5 hehtaaria peltoa ja kymmenisen hehtaaria metsää sekä kylän lounaislaitaan vähäinen myllytontti, missä kylän alkuvuosina vielä jauhoi mylly.

Käytännössäkin kylä syntyi vuoden 1911 kevään ja kesän kuluessa, kun asukkaat kiirehtivät toukotöille ja rakennuspuuhiinsa. Virallisesti kylän muodostivat Petäjärven kylän alkupään rekisterinumerot 1-3. Olivathan kylän maat aikoinaan kuuluneet Petäjärven lahjoitusmaahoviin. Petäjärven hovista kylä sai nimensäkin. Hovinkylä sijaitsi Petäjärven itäpuolella. Järvi erotti kylän varsinaisesta Petäjärven kylästä ja Ryhmän alueesta. Pohjoisessa rajanaapurina oli Ojaniemen kylä Suvannon rannalla. Koillisessa ja idässä Hovinkylä rajoittui Lapinlahden kylään ja etelässä Raudun pitäjään.

Ennen asutustilojen muodostamista Hovinkylän alueella oli Hovin lisäksi ainoastaan muutama mökki. Hovista luoteeseen mäenkukkulalla oli Salomon Nallilla oma mökki, jolle paikalle hän rakensi talonsakin tilan saatuaan. Hovista itään sijaitsi hovin ns. Riihitupa Eetu Hartikaisen talon kohdalla. Tyrsyvänmäellä, noin kaksi kilometriä hovista itään Riiskan tien varressa, sijaitsi vahtitupa, jolle paikalle asettui Aapro Kiuru. Hovista noin kaksi kilometriä etelään Raudun tien varressa Summosten tiehaarassa oli toinen vahtitupa Sikiön talon kohdalla. Summosten tien varressa lähellä Nuoramäkeä oli vielä Summosten torppa Taskisen talon paikalla.

Hovin kantatilan viljelyspinta-ala oli noin 200 hehtaaria. Peltoaukea oli yhtenäisenä kappaleena hovista itään ja kaakkoon. Pinnanmuodoltaan Hovinpellot muistuttivat alassuin käännettyä lautasta, joka oli keskeltä korkeampi kuin Taidoiltaan. Tälle alueelle muodostui Hovinkylä. Talot sijoittuivat Rautuun johtaneen tien ja Riiskaan johtaneen tien väliselle alueelle. Viljelyalueen halki, kylän etelälaidalla, virtasi Kal'oja, joka laski vetensä Petäjärveen ja siitä edelleen Petäjokea ja Saijanjokea myöten Vuokseen.

Hovinkylä oli raivaajakylä. Peltoala oli 28 vuoden kuluessa kasvanut lähes kaksinkertaiseksi siitä, mitä se oli ollut kylän perustamisen aikoihin. Vuonna 1939 kylän peltopintaala oli tarkalleen 374.14 hehtaaria. Tilojen ja asumusten lukumäärä oli myös huomattavasti kohonnut, koska tiloja oli veljesten kesken jaettu. Kun lasketaan mukaan Ojaniemen kylään kuuluneet Nykänen ja Ahlberg sekä Lapinlahden kylään kuulunut Paukkulan tila kohosi Hovinkylän talojen ja perheiden lukumäärä yli neljänkymmenen. Kylän pellot olivat hyvin viljeltyjä ja erittäin tuottoisia. Lienee ollut totta erään naapurikylän isännän lause: "Hovinpellot on vilja-aitta".

Pääasiallisen toimeentulonsa suurin osa kylän asukkaista sai maataloudesta ja karjanhoidosta sekä metsätöistä. Pellot kasvoivat leivän ja navetasta saatiin särvin. Lisätuloja oli usein hankittava tilan ulkopuolisista ansioista ja metsänmyynnistä. Teollisuutta ei kylässä ollut, mutta käsityöammattia harjoitettiin muutamissa tapauksissa varsinaisena pääammattinakin. Heikki Hakulinen oli koko itäisen Kannaksen tuntema länkimestari. Pietari Huuska toimi suutarina ja Nikolai Kankkunen räätälillä. Pekkasen veljekset harjoittivat monen pitäjän alueella toiminutta maalausliikettä. Aune Naskali oli tunnettu ja taitava tuohimestari.

Varsinaista nousukauttaan kylä eli jo 1920-luvulla. Maaliskuussa 1924 aloitti toimintansa vastaperustettu, valtion omistama ja ylläpitämä Petäjärven Emäntäkoulu entisissä Petäjärven lahjoitusmaahovin rakennuksissa, jotka oli perusteellisesti uusittu tätä tarkoitusta varten. Koulun opettajakunta, joka oli mukana kylän yhteisissä harrastuksissa, vaikutti näin kylän toimintaan monella tavoin piristävästi. Joka vuosi uusiutunut koulun oppilaskunta toi myös uutta väriä kylän elämään. Kukapa itäisen Kannaksen tai ainakin lähipitäjien asukas ei olisi joskus käynyt joka syksyisillä emäntäpäivillä elokuun toisena sunnuntaina Petäjärven Emäntäkoululla.

Lokakuun viidentenä päivänä 1924 vihittiin Hovinkylän uusi kansakoulu toimintaansa. Näin tämä iältään vielä lapsenkengissä tepasteleva kylä oli saanut samana vuonna kaksi opinahjoa. Kylä ei ollut enää mikään "Löytökylä", vaan osaltaan seutukunnan keskeisimpiä paikkoja. Hovinkylän kansakoulussa kävivät koulunsa hovinkyläläisten lisäksi myös Ojaniemen kylän lapset.

Emäntäkoulu ja kylä olivat kesäisin lukuisien retkeilyjen kohteena. Retkeilijän mielenkiintoa herätti usein myös kylän peltojen keskellä sijainnut vanhan hovin ajoilta peräisin ollut kreikkalaiskatolinen tsasouna ja sen ympärillä ollut kauniin kiviaidan erottama noin neljännes hehtaarin suuruinen hautausmaa vanhoine hautakivineen. Kivissä olleita venäjänkielisiä kirjaimia tankkaillen yritettiin saada nimistä selvää. Tänne oli haudattu lahjoitusmaa-aikaisten hovin isäntien ja heidän perheidensä maalliset jäännökset. Petäjärven entisen hovin puistikossa oli lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki muistuttamassa ajasta, jolloin karjalainen talonpoika ei ollut vapaa, vaan venäläisten hoviherrojen mielivallan alaisuuteen pakotettu maaorja.

Joskin koulut antoivat uuden sysäyksen kylän kulttuurielämälle ja toiminnoille, on syytä mainita, että jo 1919 perustettiin kylään oma kirjastoseura ompeluseuroilla kerättyjen varojen turvin. Kolmekymmentäluvulla kirjastoseuralla oli jo useihin satoihin teoksiin nouseva oma lainakirjasto, joka oli myös ahkerassa käytössä. Seuran yhteydessä oli vilkkaasti toiminut urheiluosasto. Kylässä oli oma marttayhdistys, Hovinkylän Martat, jonka toiminta oli kerhoineen ja kursseineen monipuolisen vilkasta. Kansakoululla toimi 10 vuotta kotiopintokerho ja alkuaikoina puhujaseura ym.

Kylässä oli runsaasti hengellistä toimintaa. Ennen sotia herätyksen tuulet puhaltelivat yli koko Kannaksen. Sananjulistustilaisuuksia järjestettiin usein sekä seurakunnan papiston että maallikoiden toimesta. Pyhäkoulutoiminta oli erittäin vilkasta samoin Evankelisen Nuorisoliiton ja Nuorten kristillisen yhdityksen toiminta.

Hovinkylään pääsi useita eri teitä. Yksi tie tuli Raudusta kylän eteläosien kautta Emäntäkoululle. Tältä tieltä erosi tie, joka johti Petäjärven eteläpuolitse Nuoramäelle. Toinen tie kulki Riiskasta ja Lapinlahdesta kylän pohjoislaitaa Tyrsyvänmäen kautta kylän keskustaan. Ryhmästä päästiin Hovinkylään Petäjärven pohjoisrannalla kulkenutta maantietä pitkin. Suvannon rannasta Ojaniemestä päästiin suoraan Kasakkamäelle Ojaniemen lasten käyttämää Koulutietä. Myös Sudenhännästä oli suora tieyhteys Hovinkylään.

Kasakkamäeltä oli kaunis näköala yli kyläkunnan. Mäen juurella Petäjärven rannassa oli Venevalkama ja Saunalahti, joka oli vanhastaan kuulu kokko- ja tanssipaikka. Petäjärvessä ollut pieni Hovinsaari oli lähellä rantaa. Ennen se oli herrasväen huvipaikka, mutta myöhemmin Petäjärven Nuorisoseura rakensi sinne paviljongin, joka kokosi lähiseudun asukkaita yhteisiin tilaisuuksiin. Viimeisinä vuosina paviljonki ei ollut enää toiminnassa, kun nuorisoseura sai oman seuratalon.