Väestön harrastustoiminta oli vilkasta ja monitahoista, ja myös järjestöjä oli runsaasti. Yleisin valistuksellinen järjestö oli nuorisoseura, jonka toimintaa oli jokaisessa kylässä. Useimmissa kylissä oli oma seura, toisissa kylissä osallistuttiin naapurikylän seuran toimintaan.

Nuorisoseuroilla oli monenlaista toimintaa: iltamien ja valistusjuhlien järjestämistä, teatteria, kuorolaulua, lausuntaa, opintokerhoja ja urheilua. Nuorisoseurojen tehokkuutta ja aloitteellisuutta ilmentää mm. se, että seitsemällä seuralla oli oma toimitalo, minkä lisäksi jotkut seurat olivat rakentaneet talon yhdessä suojeluskunnan ja eräiden muiden järjestöjen kanssa.

Kaikkiaan kunnassa oli 13 järjestötaloa, joista seitsemän nuorisoseurojen, neljä eri seurojen yhteisiä ja kaksi työväentaloa. Nuorisoseuroista ensimmäisenä perustettiin Sakkolan ja Petäjärven Nuorisoseura vuonna 1899. Vuonna 1939 Sakkolassa oli toiminnassa kaikkiaan yhdeksän nuorisoseuraa.

Yhtä vireää kuin nuorisoseuraliike oli marttayhdistysten toiminta. Marttayhdistyksiä tai niiden itsenäisesti toimineita kyläkerhoja oli Sakkolassa kaikkiaan 12. Marttaliike oli tunnettu joka kylässä ja niiden kylien martat, joissa ei ollut omaa yhdistystä, kuuluivat naapurikylän marttayhdistykseen. Martat järjestivät kokouksia, illanviettoja, erilaisia juhlia, kotitalous-, puutarha-, kutoma-, ym. kursseja ja opintopäiviä. Kaikkialla tunnettiin marttojen oma laulu: "On marttaseura laitettu. .. "

Urheilu ja voimailu olivat sakkolalaisten kansanhuveja jo paljon ennen urheiluseuroja, ja vielä urheiluseurojen perustamisen jälkeenkin kuuluivat urheilu- tai hiihtokilpailut yhtenä merkittävänä osana nuorisoseurojen, työväenyhdistysten ja suojeluskuntien juhlien ohjelmiin. Varsinainen urheilutoiminta järjestäytyi Sakkolassa 1913, jolloin Sipilänmäellä perustettiin "Sakkolan Jäntevä". Seuran toiminta alkoi niin ripeästi, että jo ensimmäisenä talvena Jäntevän hiihtäjät voittivat silloin arvokilpailuna pidetyt Käkisalmen Sanomien hiihdot. Sakkolalaisten voiton johdosta Käkisalmen Sanomissa olivat seuraavat runon säkeet:

"Sakkolaisten Jäntevältä täytyy anteeks pyytää,
että viikon viesteistä jäi pois se ilman syytä.
Hiihtomiehet mainiot se laittoi sunnuntaina,
siinä eivät Pamaus ja Kaiku paljon paina."

Mainitut Pamaus ja Kaiku olivat naapuripitäjien, Räisälän ja Pyhäjärven "voittamattomia" hiihtoseuroja.

Sakkolan Jäntevän alaosastoja toimi alkuaikoina eri puolilla pitäjää, mutta myöhemmin perustettiin omat urheiluseurat Kiviniemeen, Haitermaahan ja Kasarmilaan, joissa ne toimivat aina talvisotaan saakka. Suosituimpia urheilulajeja olivat hiihto, yleisurheilu ja jalkapallo. Talvisin olivat voimisteluharjoitukset hyvin suosittuja. Olipa Haitermaassa naisilla oma voimisteluseurakin, Haitermaan Naisvoimistelijat.

Uskonnollinen elämä oli Sakkolassa hyvin vireää. Seurakunnan järjestämänä toimi pyhäkoulu joka kylässä, ja usein järjestettiin myös hartaustilaisuuksia ja selityksiä, joissa puhujina olivat oman seurakunnan papit tai kiertävät uskonnolliset matkapuhujat. Kristillisillä nuorilla oli kahdenlaista järjestötoimintaa. Ensimmäinen Nuorten Kristillinen Yhdistys perustettiin Haparaisten kylään 1907 ja sieltä toiminta levisi eri puolille kuntaa. Sotien edellä toimi jo kaikkiaan kahdeksan kyläosastoa, joista kolmella oli oma rukoushuonekin.

Kymmenen vuotta mainitun yhdistyksen perustamisen jälkeen aloitti Haparaisissa toimintansa Evankelisen Nuorisoliiton alainen yhdistys. Samalla paikkakunnalla oli siten rinnakkain kaksi kristillistä yhdistystä, joissa oli samoja toimihenkilöitäkin. Mitään "uskonnollisia kiistoja" ei tämä kuitenkaan kyläläisten kesken aiheuttanut, vaan molemmissa pyrittiin levittämään totista kristinoppia ja palvelemaan samaa Jumalaa. Myös seurakunta suhtautui tasapuolisesti molempiin antaen kummallekin yhdistykselle taloudellista tukea samojen perusteiden mukaan.

Sakkolalaiset osallistuivat aktiivisesti myös vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Suojeluskunta perustettiin syksyllä 1918, ja 1939 siihen kuului yli 400 varsinaista ja 30 kannattajajäsentä. Suojeluskunta käsitti yhdeksän kyläosastoa sekä 1930 perustetun poikaosaston, jonka jäsenluku oli yli 200. Lotta-Svärd yhdistys perustettiin Sakkolaan syksyllä 1922 ja siinä oli ennen sotia neljättäsataa jäsentä ja kahdeksan kyläosastoa. Sekä suojeluskuntalaiset että lotat joutuivat heti talvisodan alettua käyttämään oppimiaan sotilaallisia tietoja ja taitoja oman pitäjän ja oman maakuntansa puolustamiseen. Monet heistä menettivät henkensä täyttäessään velvollisuuttaan.