Haitermaan kylä sijaitsi Suvannon pohjoisrannalla. Kylään kuului Suvantojärven puhdasvetistä hiekkarantaa 5-6 kilometrin pituudelta. Idässä kylä rajoittui Sakkolan kirkonkylään kuuluneeseen Sipilänmäkeen. Rajana oli lentokentän lähellä sijainnut Rajaharju. Kylän koillisosaan rajoittui Suurisuo. Lännessä Haitermaan naapureina olivat Valkjärven ja Viiksanlahden kylät.

Kylän pohjoisosassa sijaitsivat Pannusaaren ja Voloskan kyläkunnat. Ne on käsitelty erikseen, vaikka ne maarekisterin mukaan kuuluivatkin suurimmaksi osaksi Haitermaan kylään. Virallisesti kylään kuului lisäksi monta taloa Sipilänmäen ja Sakkolan kirkonkylän väliseltä alueelta, Äikäänmäen ja Alamäen tienoilla. Talot kuuluivat kirkonkylän koulupiiriin ja toiminnallisestikin ne liittyivät läheisesti kirkonkylään.

Muutamat Lupran kylän laidalla olleista taloista kuuluivat myös virallisesti Haitermaahan. Nämä varsinaisesta kylästä erillään olleet alueet on käsitelty niiden kylien yhteydessä, joihin ne toiminnallisesti kuuluivat.

Liikenteellisesti Haitermaan kylä oli varsin keskeisellä paikalla. Hiitolan - Raasulin rautatie kulki kylän alueen läpi koillinen - lounas suunnassa ja Sakkolan rautatieasema sijaitsi Haitermaassa. Henkilöjunia kulki rataosalla päivittäin 2-3 edestakaista vuoroa ja yksi edestakainen tavarajunavuoro. Tavarajunassakin oli yksi henkilövaunu. Kyläläisten junamatkat suuntautuivat useimmiten Käkisalmeen, olihan se lähin kaupunki ja siellä sijaitsi myös oppikoulu. Etenkin niille, jotka päivittäin tai viikottain kulkivat koulumatkansa Käkisalmeen junalla, tulivat radanvarsinäkymät varsin tutuiksi. Illansuussa kyläläisillä oli tapana kokoontua asemalle "puoli kuuden junalle" katsomaan, ketä oli tulossa junalta ja ketä lähdössä. Tästä kokoontumisesta oli kehittynyt oma rituaalinsa ja ihmisten toistensa tapaamisen muoto.

Haitermaa oli myös maantieliikenteen kannalta erittäin edullisella paikalla. Kylästä lähti neljään suuntaan valtamaantiet: Pyhäjärvelle, Sakkolan kirkonkylän kautta Metsäpirttiin, Kasarmilaan, josta edelleen oli hyvät maantieyhteydet eri suuntiin ja Pannusaaren kautta Lupraan. Lisäksi kylän alueella oli useita pienempiä teitä ja polkuja. Päivittäiset linja-autovuorot Haitermaan kylän kautta suuntautuivat Viipuriin, Valkjärven asemalle ja Metsäpirttiin. Liikennettä harjoittivat Kannaksen Matka-auto Oy ja Valtion rautateiden linja-autot.

Tietoliikennettä välittivät postilaitos ja lennätin, joiden toimipaikat olivat rautatieasemalla. Kylässä oli myös oma valtionpuhelimen käsivälitteinen keskus. Puhelinliittymät samoin kuin radiovastaanottimetkin hankittiin useimpiin kylän taloihin. Haluttiin pysyä ajantasalla. Kirjeet ja sanomalehdet saapuivat säännöllisesti Sakkolan asemalle, mistä posti päivittäin noudettiin. Sähkölinja kylään saatiin vuonna 1938.

Valtosenniemessä oli Haitermaan kylän laivalaituri, joka oli ahkerassa käytössä aina 1930 -luvun alkupuolelle saakka.

Tällöin Suvannolla liikennöineet matkustajalaivat kuljettivat matkustajia laiturilta toiselle Kiviniemen ja Taipaleen välillä. Linja-autoliikenteen kehittyminen johti matkustajaliikenteen lopettamiseen Suvannolla samoin kuin monilla muillakin sisävesireiteillä. Rautateiden rakentamisen myötä oli rahtiliikennekin siirtynyt vähitellen vesikuljetuksista rautateille.

Haitermaan alueesta oli noin 25 % viljeltyä maata. Kylän viljelykset sijaitsivat etelärinteellä viettäen alas kohti Suvannon rantaa. Pellot olivat hiekkamulta- ja savipohjaisia, hyvään kasvukuntoon saatettuja viljelysmaita. Turvepehkua ja muita maanparannusaineita sekä lannoitteita käyttäen pyrittiin voimaperäiseen viljelyyn. Suota Haitermaan kylään kuului melko paljon, sillä Suursuosta voitiin Haitermaahan katsoa kuuluneen 100-200 hehtaaria. Suon laidassa toimi jonkin aikaa turvepehkutehdas (paalaamo). Turvetta käytettiin runsaasti kuivikkeena karjasuojissa.

Haitermaalaisten metsät levittäytyivät kylän asutun alueen laidoille, länteen Valkjärven suuntaan ja itään Suurensuon ja Sipilänmäen suuntaan. Suurin osa kyläläisten metsistä oli hiekkapohjaista männikkökangasta, mutta paikoin oli myös tuorepohjaista sekametsää. Suvannon rannat olivat lehtipuuvaltaisia hakamaita. Hyvälaatuinen mäntykankaalla kasvanut varteva ja puhdasrunkoinen puutavara kävi hyvin kaupaksi varsinkin sotia edeltäneinä vuosina ja hintatasokin oli varsin tyydyttävä. Puutavaran lisäksi metsistä saatiin runsaasti marjoja ja sieniä.

Kyläläisten pääelinkeinona oli karjatalousvaltainen maatalous. Maito vietiin omassa kylässä sijainneelle Sakkolan maidonmyyntiosuuskunnan vastaanottoasemalle. Sieltä osa maidosta kuljetettiin JP 4:n varuskunnan keittiöön Kasarmilaan ja suurempi määrä vietiin Valion meijeriin Viipuriin. Myös lihatavaran markkinointi oli asiantuntevissa käsissä samoin kuin porsastuotanto ja porsaiden välitys. Osittain sivuelinkeinona, osittain harrastuksena harjoitettiin kalastusta Suvannolla, Kiimajärvellä ja etenkin nuoren polven toimesta Voloskan lammilla. Sivuelinkeinon luonteisena harrasteena virisi Haitermaassa myös puutarhanhoito.

Kylässä oli useiden ammattien harjoittajia ja pienyrittäjiä. Oli suutari, seppä, ajokaluseppä, asemapäällikkö, radanvartija, asemamiehiä, kansakoulunopettajat, kirvesmiehiä, vaattureita, ompelijoita, parturikampaamoammatin taitajia, ja taksiautoilijoita. Lupran Osuuskassa toimi viime aikoina Haitermaassa kunnankirjuri Juho Koirasen talossa. Samassa talossa toimi Sakkolan kunnanvirasto pari vuosikymmentä. Sakkolan Osuuskaupalla oli sivumyymälä lähellä rautatieasemaa, samoin Matti Ukkosen sekatavarakauppa sijaitsi asemanseudulla.

Pannusaarelaisella Aleks Naskalilla oli Haitermaan aseman lähellä polkupyöräkorjaamo ja hautaustoimisto.

Rautatieaseman sijainnilla kylässä oli oma merkityksensä. Asemalla oli jatkuvasti henkilökuntaa ja monelle muullekin tarjoutui asemalla työtilaisuuksia. Puutavaran lastauksessa, vastaanottomittauksessa, lautatapulien ja halkopinojen latomisessa, propsien kuorirnisessa ja maantiekuljetuksissa tarvittiin usein ulkopuolista työvoimaa. Asemalle oli varastoitu suuret määrät halkoja, sahatavaraa ja muuta puutavaraa. Sakkolan asemalla junat lastattiin usein kuuluisilla Sakkolan porsailla, jotka juna kuljetti eri puolille Suomea.

Haitermaa, Voloska ja Pannusaari muodostivat yhteisen koulupiirin, jolla oli vuodesta 1926 lähtien oma kaksiopettajainen kansakoulu. Koulu sijaitsi keskeisellä paikalla Viinojalla niin, että koulupiirin lapsille ei tullut kohtuuttoman pitkää koulumatkaa. Pääpaino koulussa luonnollisesti pantiin varsinaiselle koulutyölle, opetukselle ja kasvatukselle, mutta koulusta muodostui myös monien hyvien harrastusten tukikohta.

Kylässä toimi Ylä-Suvannon Nuorisoseura, jolla oli oma asianmukainen seuratalo Ylärnäellä. Näyttämötoimintaa ja ohjelmallisia iltamia järjestettiin seuran omassa talossa. Lahjaksi saadulle tontille oli talkoovoimin rakennettu kylän yhteinen urheilukenttä 300 metrin juoksuratoineen ja muine suorituspaikkoineen. Useimmat seutukunnan urheilijat kuuluivat jäseninä Ylä-Suvannon Nuorisoseuran Urheilijoihin. Naisilla oli oma seuransa Haitermaan Naisvoimistelijat. Naisvoimistelu, yleisurheilu, eräiden sukujen väliset viestijuoksukilpailut sekä hiihto olivat tärkeimmät urheilutoiminnan muodot kylässä.

Kylässä toimi aktiivisesti Ylä-Suvannon Marttayhdistys, johon kuuluivat Pannusaaren, Voloskan ja Haitermaan emännät ja tyttäret. Yhdistyksen toiminta oli vireää ja monipuolista. Järjestettiin erilaisia kursseja, mm. kutomakursseja sekä monenlaisia kodinhoitoon liittyviä neuvontatilaisuuksia. Haitermaassa toimi hyvin aktiivisesti laulukuoro, joka harjoitteli viikottain, esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa ja osallistui maakunnallisiin ja valtakunnallisiin kirkkolaulujuhliin. Kylä on kasvattanut arvostettuja kirkkomusiikin ammattimiehiä. Haitermaassa oli myös viihde- ja kansanmusiikin taitajia.

Vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön osallistuivat lähes kaikki kylän asukkaat jo nuoresta pitäen. Lottien ja suojeluskunnan kyläosastot toimivat Haitermaan ja Pannusaaren alueella. Näissä toiminnoissa saatuja oppeja jouduttiin sodan puhjettua soveltamaan myös käytäntöön. Talvi- ja jatkosodan puolustuslinjat sijaitsivat Haitermaassa ja ne kestivät sodan loppuun saakka.

Hengellistä työtä tehtiin kaikenikäisten asukkaiden parissa. Pyhäkoulut kokoontuivat säännöllisesti ja nuorten kristillisen yhdistyksen tyttö- ja poikaosastot toimivat hyvin johdettuina. NKY:llä oli Haitermaassa oma kyläosastonsa vuodesta 1925 lähtien. Hartaushetkiin kokoonnuttiin koteihin ja koululle kuuntelemaan oman seurakunnan pappien tai vierailevien maallikkopuhujien saarnoja, lukemaan Raamattua ja keskustelemaan uskonnollisista kysymyksistä sekä laulamaan virsiä ja hengellisiä lauluja.

Hannu J. Paukku: SAKKOLAN KYLÄT TUVASTA TUPAAN 1939, Sakkolan historiaa II
kartta © Maanmittauslaitos/PiSa lupa nro 52/4033/1999